Jokainen edes yhden Michel Gondry -musiikkivideon nähnyt tietää, että Ranskan lahja Hollykylälle rakastaa kuvallista kikkailua ja omaa ainutlaatuisen kyvyn suosimaansa visuaali-ilotteluun. Siksipä ei ole yllättävää, että Gondryn itsensä käsikirjoittama elokuva vie menon Hollywoodin kuulujen leffojen villiin uudelleenversiointiin.
Jack Blackin tähdittämä komedia on pääjuoneltaan (mm. tuho-nousu-tuho-nousu-rakenne) yksi komedia muiden komedioiden joukossa, mutta läpi keston leppoisana pysyvä ilmapiiri sekä muutama jopa surrealistiselta vaikuttava lisäkäänne pitävät huolen, että laatu pysyy korkeana – ja ennen kaikkea tuoreena. Tiivistettynä leffa kertoo siitä, kun piskuisen videovuokraamon koko kasettikokoelma tuhoutuu magnetisoituneen luuserin (Black) läsnäolosta. Välttääkseen totaalisen mahalaskun ja tappion paikalliselle DVD-putiikille hassuttelijajoukko filmaa leffat uusiksi nollabudjetilla ja tulee luoneeksi käsittämättömän suosion saavan Sweded-leffagenren. Palasensa halpismammonasta saavat mm. Haamujengi, RoboCop ja Leijonakuningas.
Human nature –leffassa Gondryn casting kompasteli, mutta tällä kertaa onnistutaan senkin edestä. Ikääntynyt Danny Glover hönkii rauhoittavaa karismaa ja yleisesti turhan korkealle rankattu koomikko Black tosiaan pistää parastaan. Paranoidista looserihahmosta löytyy leffabisneksen kukoistaessa sopiva yhdistelmä diivan elkeitä ja luovaa hulluutta (joka muutenkin on keskeinen osanen koko leffaa). Gondryn taustatarinaksi rustaama sekä etelän lämpöä hohkava historiikkiosuus viimeistelee onnistuneen kokonaisuuden niin, että kyseessä on, ei perinteinen hehhehheh-hekotusta pursuava komedia (joskin sitäkin perinneosastoa tarjoillaan), vaan todellinen hyvää mieltä hehkuva pikkuleffa. Teemallisesti Gondry toteaa, että rahaa ja turhantärkeää nykyaikaisuutta (mm. VHS vs. DVD -asetelma) tärkeämpää on vilipitön rakkaus itse elokuvaa kohtaan.
