Kerran katsoo, hekottaa ja sitten unohtaa.

12.8.2006 00:01

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:Fever Pitch
Valmistusvuosi:2005
Pituus:99 min

En uskaltanut odottaa Lemmenpeliltä yhtään mitään, sillä Farrellyjen aikaisempi, Stuck On You, petti sen verran pahasti. Hieman varovaisesti aloin katsomaan tätä romanttista komediaa, joka yllätti hauskuudellaan. Mitään Farrellyjen tyypillisiä härskiyksiä ei ole mukana, mutta rento fiilis on kuitenkin pelissä.

Nuorten sinkkumiesten sielun maisemaa osuvasti kuvaavan brittikirjailijan Nick Hornbyn Hornankattila -teokseen perustuva Lemmenpeli on vaihtanut kirjasta tutun urheilulajin jalkapallon baseballiin, koska se on Yhdysvalloissa lähempänä sydäntä. Päähenkilö Ben on Red Sox -fani henkeen ja vereen, mikä on haitannut hänen naisasioitaan. Eräänä päivänä hän kohtaa täydellisen unelmanaisen Lindseyn, jonka kanssa aloitettu suhde käynnistyy hienosti. Alkaa kuitenkin uusi kausi ja Lindsey ei tiedä ollenkaan mihin on ryhtynyt. Hän joutuu kilpailemaan suosiosta baseballin rinnalla ja välillä tuntuu helpommalta jopa luovuttaa.

Lemmenpeli on tyypillinen romanttinen komedia, joka ei yllättä elokuvallisesti mitenkään. Kepeä meininki ja näppärä sanailu tekevät siitä kuitenkin mukavan katsomiskokemuksen. Farrellyt ovat tehneet aikaisemminkin romanttisia komedioita, mutta ne ovat olleet huumoriltaan hyvin erilaisia eikä juonikuviotkaan niitä aivan perinteisimpiä latuja hiihdelleet. Ilman härskiyksiäkin veljekset ovat onnistuneet välttämään siirappisuuden rajan ylittävän viivan, vaikka sitä aina välillä lähestytään uhkaavasti. Mukana on ohjaajille tuttuja parodisia esimerkkejä. Myös päänäyttelijöiden Jimmy Fallonin ja Drew Barrymoren tyyliin sopivat roolisuoritukset auttavat elokuvan hyvyydessä.

Ei siis mikään erikoinen pläjäys. Kerran katsoo, hekottaa ja sitten unohtaa. Mukava mieli tästä joka tapauksessa jää. Ei yllä Farrellyjen parhaiden töiden tasolle, mutta todistaa, että heput osaavat yhä tehdä hyvää komediaa. Leffan tyyli muistuttaa vähän TV-sarjaa, mikä vähän häiritsee, mutta kokonaisuudesta jää lopulta enemmän positiivinen kuin negatiivinen olotila.

Arvosteltu: 12.08.2006

Lisää luettavaa