Kerran sotureita on uusiseelantilaisen Lee Tamahorin esikoiselokuva. Myöhemmin mieheltä on tullut Mulholland Falls, jota en ole tosin nähnyt. Hän on myös ohjannut kaikenlaista muutakin kamaa, kuten Bond-elokuvan Kuolema saa odottaa ja xXx 2:n. Kerran sotureita on tosin näkemistäni Tamahorin elokuvista paras.
Elokuva kertoo eräästä keskituloisesta maoriperheestä. Isä (Temuera Morrison) on saanut potkut töistään ja hän kittaa vedonlyönnistä voittamansa rahat kaljan muodossa vatsalaukkuunsa. Hän myös hakkaa vaimoaan Bethiä (Rena Owen). Beth on puolestaan ylpeä ja omapäinen, joka pistää vähän välistä miehelleen vastaan, vaikka hän tulisikin hakatuksi pahanpäiväisesti. Tytär Grace (Mamaengaroa Kerr-Bell) yrittää pitää perhettä koossa, minkä kykenee. Nig (Julian Arahanga) on eksynyt jengiin ja hän yrittää saada hyväksyntää jengin jäsenyydelle. Boogie (Taungaroa Emile) on vaikeuksisa viranomaisten kanssa. Hänet passitetaan koulukotiin.
Kerran sotureita on synkkä ja tyly kuvaus keskituloisen maoriperheen arjesta. He yrittävät selvitä miten suinkin taitavat. Mutta elämä ei ole helppoa, kun isä kännää ja saa rajuja väkivaltapurkauksia. Ja tässä todellakin näkyy lyömisen jäljet. Silmä muurautuu umpeen ja naama on todella pahan näköinen. Kerran sotureita ei ole todellakaan mikään rattoisa lämminhenkinen draama vaan hyvinkin rankka tapaus. Perheellä on niin hyviä päiviä kuin huonojakin päiviä. Tosin tätä voi suositella hyvien draamojen ystäville. Temuera Morrison (Star Wars Episodi II) tekee todella hyvää työtä väkivaltaisen perheenisän roolissa. Muutkin näyttelijät ovat hyviä.
Miinuspuolena voisin mainita sen, että osa perheenjäsenistä jää melko etäisiksi. Perheen nuorimmat jäsenet jäävät kokonaan sivurooleihin ja Nig-poikakin tuntuu hieman irralliselta hahmolta. Tässä on myös pieniä viittauksia maorien kulttuuriin, jotka eivät oikein kunnolla avaudu henkilölle, jolle maorien kulttuuri ei ole tuttua. Mutta nämä ovat vain pikkuvikoja muun loistokkuuden keskellä.
