Michael Scott on konttorirotta, jonka mielestä on mukavampi sanoa ”You’re hired” kuin ”You’re fired”. Lisäksi Michael Scott on mielestään kovinkin hauska. Muiden mielestä lähinnä vaivaannuttava. Siinä kutkuttavat lähtökohdat The Officen jenkkiversiolle.
Kuten jo brittiläinen esikuvansa The Office jakaa mielipiteet voimakkaasti kahtia; sitä joko vihataan tai palvotaan. Feikkidokkarismiin luottava kerronta poikkeaa perinteisestä sitcomista sen verran, että perinteiseen tyyliin luottavat voivat kokea sopeutumisongelmia. Valmista studiohöröttelyä ei kajahtele taustalla – yksi ainoa kamera sen sijaan liikahtelee äkkinäisesti. Sukuvian kaltaisten kummajaisten ystävät taasen löytänevät uuden suosikin tabuja kaihtamattomasta sarjasta.
The Officella on koossa vahva näyttelijäkaarti. Leffauralla hieman kompuroinut Steve Carell on johtotähti, mainion nolo ja itsekeskeinen Michael Scott, joka yrittää kovasti olla kaikkien kaveri, mutta päätyy olemaan kaikkea muuta. Rainn Wilsonin Dwight toimii hyvänä nolouden kakkosmiehenä; lyhyellä pilottikaudella mies onnistuu mm. jäämään vangiksi pahvilaatikkoon ja kadottamaan toimistotavaransa hyytelöön. Sarjan klassista Ross & Rachel -osastoa edustavat vastaanottotiskin söpö Pam ja velmuileva Jim, joille ”pahan vasta-akselin” muodostaa yllättävämpi taho; Pamin kihlattu Roy. Taustalla häärii monta persoonallista hahmoa ja vierailijaksi saadaan mm. toimiston miesten päät sekaisin laittava Amy Adams.
The Officen ammentaa huumoria konttorityön perusongelmista; milloin on potku-uhkaa, milloin kollegojen kireytyviä välejä ja milloin Michaelin säätäjäluonteen aiheuttama kaaos, kuten vaikkapa firman oma korismatsi tai synttärijuhlat ilman synttäreitä. Perusaiheiden lisäksi hankalat ja jopa loukkaavat teemat pilkahtelevat; rasismista työpaikkakiusaamiseen. Ja offimaicen terävästi esitettynä toki.
Kaikki kunnia Gervaisille ja Merchantille (jotka toki ovat tässäkin produktiossa mukana), mutta tällä kertaa jenkkiversion asetelma on asteen verran lämpimämpi kuin hieman snobilta vaikuttavan, joskin nerokkaan, alkuperäissarjan. Tunne voi johtua myös siitä, että suomalaiset on jo pienestä pitäen totutettu huumorin amerikkalaisiin sävyihin ja brittihuumori, joka tässä jalostuu nyt uudeksi yhdisteeksi, on jäänyt aina hieman extremeosaston tuotteeksi. Kauden lyhyys (6 jaksoa) kertonee kuitenkin osaltaan siitä, että tuottajatkaan eivät oikein uskoneet täysillä The Officen päätyvän yhdeksi harvoista toimineista sarjapäivityksistä ja vieläpä pitkäikäiseksi sellaiseksi.
