Sota on elokuvagendrenä ehkä vähiten hyviä elokuvia omaava tai ainakin sisältää todella paljon huonoja-keskiverto filmejä. Vaikka John Irvin ohjasi mielestäni yhden parhaimman pienen budjetin sotaelokuvan (Kun aseet vaikenevat) on kuitenkin tämä, hänen edellinen ja tunnetumpi, vaikkakin varjoon jäänyt Vietnam kuvaus hyvin tuohon mainitsemaani keskiverto-huono massaan jäävä, mielellään sinne huonompaan päähän.
Elokuvassa seurataan jalkaväki komppaniaa Vietnamissa 1969, ’’jauhelihakukkulan’’ valtauksessa. Komppania menettää taisteluissa miehiä ja niiden välillä valitetaan sodan kurjuutta ja naidaan Vietnamilaisia prostitoituja.
Hamburger hill kärsii perinteisistä sotaelokuvan vioista, elikä juoni on todellakin tuo mitä ylhäällä lukee. Komppania sotii, itkee, valittaa ja taas sotii, kaikki on yhtä perhettä koko taistelun ajan. Henkilöiden välillä ei tapahdu pienintäkään konfliktia joka saisi pientä kiinnostusta aikaiseksi. Taistelun ja kärsimysten seuraaminen alkaa käydä suht pitkäksi, kun mitään ei tapahdu. Nämä ristiriidat ovat välttämättömiä moiselle elokuvalle, koko hommaa koitetaan rakentaa miehistön kärsimyksen ympärille ja se ei oikein toimi uskottavasti. Syynä on varmaan se, että kyseessä on yhden kukkulan taistelu, eikä mikään stalingrad.
Yksinkertaisen, itseään toistavan juonen lisäksi, kerronta on todella puuduttavaa ensimmäisen 30-40 minuutin aikana elokuvassa ei olla edes taistelussa, vaan sinne edetään hyvin hitaasti.. Oikeastaan mitään kiinnostavaa ei tapahdu ja se syö tehot jo alussa katsojalta.
Hahmot ovat kliseisiä ja huonosti näyteltyjä. Komppanian luutnantilta puuttuu täysin karisma ja ryhmän johtajat ovat hyvin epäsotilaallisia. Nämä ylinäyttelevät ja taidon puute tulee aika hyvin selville, kun käsikirjoitus sisältää pitkiä (ja pitkäveteisiä) monologeja joiden toteuttaminen on varmaan ollut yhtä tukalaa, kuin katsojalla sen seuraaminen. Näyttelijöiksi oli todennäköisesti palkattu miesmalleja, jotka eivät sotafilmiin niinkään sovi.
Eipä paljoa taistelukohtauksetkaan vakuuttaneet, sillä nämä on toteutettu niin, että elokuva leikkaa suoraan taistelun keskivaiheeseen ja sen loppuun, joka on hyvin laimeaa. Olisi saatu kuvata alusta-loppuun taisteluja niin se olisi lisännyt jännitystä. Taistelukohtaukset olivat kuitenkin suht huonosti toteutettu kameralle, vaikka lavasteet ja napalmit oli saatu suht aidon näköisiksi.
Koko homma on aikamoista soopaa. Helposti sanottuna yksi puuduttavimpia kakstuntisia mitä sotaelokuvien äärellä olen viettänyt. Vietnamin sodasta tehtiin paljon kriittisiä sotakuvauksia, Hamburger Hill vääntää mitäänsanomattoman ja tylsän tällaisen.
