“Rosebud.”
Charles Foster Kane eli tuttavallisemmin vain Charlie Kane oli eläessään USA:n johtava sanomalehtimies. Hän omisti Inquirer-lehden ja oli moninkertainen miljonääri. Kanella oli valtaa ja myös poliittista mainetta. Hän jakoi mielipiteitä kahtia, jotkut vihasivat häntä ja jotkut olivat hänen suuria kannattajiaan. Kanen viimeisiksi sanoiksi jäi salaperäinen ruusunnuppu (rosebud). Mitä Kane tällä tarkoitti? Kuka oli tämä ruusunnuppu? Hänen vaimonsa tai toinen vaimo, vaiko joku muu tärkeä ihminen? Tätä mysteeriä selvitetään koko elokuvan ajan. Kun lopussa vain katsojalle selviää rosebudin salat, kannattaa olla valppaana, sen verran nerokkaasta jutusta on kyse.
Citizen Kane on useaan otteeseen palkittu maailman parhaaksi elokuvaksi. American Film Institute palkitsi sen ykkössijalla ensi kertaa vuonna 1998, ja sen jälkeen Kummisedät, Casablanca ja muut ovat aina jääneet Citizen Kanen jalkoihin. Kumma kyllä ilmestyessään Citizen Kanea ei osattu arvostaa ollenkaan niin kuin nykyään. Kriitikot eivät ylistäneet, katsojia oli vähän, mutta voitti Citizen Kane sentään parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen oscarin ja oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi.
Citizen Kanea on helppo arvostaa elokuvallisena edelläkävijänä. Sen kerrontatyyli oli aikanaan ennennäkemätöntä ja vieläkin se saa ainakin minut pysähtymään ja miettimään nuoren Orson Wellesin aivotoimintaa. Welles oli Citizen Kanea tehtäessä vasta 25-vuotias. Aikamoinen saavutus noin nuorelta mieheltä ohjata, käsikirjoittaa ja tuottaa koko pitkä elokuva, ja kaiken lisäksi Welles esiintyi itse vielä nimikkoroolissa – ja hyvin esiintyikin. Vaikka Ed Wood tunnetusti vertasi itseään aina Orson Wellesiin, ei Wellesin filmografia ole ihan samaa luokkaa kuin Woodin. Citizen Kanea on sittemmin paljon kopioitu ja parodioitu, esimerkiksi Simpsoneista tulee mieleen useampikin jakso, jossa on parodioitu suoraan eräitä kohtauksia Citizen Kanesta.
Orson Welles on nimikkoroolissa (kuten sanottu) loistava, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa muista näyttelijöistä. Kanen toista vaimoa esittävä Dorothy Comingore on roolissaan enemmän tai vähemmän ärsyttävä. No, Everett Sloane tekee kelpo työtä Mr. Bernsteinin roolissa.
Kuten Charlie Kane itse, Citizen Kane tulee aina jakamaan mielipiteitä. Toiset eivät kerta kaikkiaan pysty sietämään näin hidastempoista elokuvaa, kun taas toiset (kuten allekirjoittanut) ihannoivat sen visuaalista kauneutta, neroutta ja kerrontatyyliä. Citizen Kane toden totta oli aikaansa edellä.
Citizen Kane ei täysin aukene yhdellä katsomisella, joten onkin syytä antaa tälle mestariteokselle useampi katsomiskerta. Ja kyllä tämän mielellään katsoo useamminkin. Täytyy myöntää, että ensimmäisellä katsomisella pidin itsekin Citizen Kanea hivenen yliarvostettuna, mutta jo toisella katsomisella aloin pitää siitä todella paljon.
No mutta, mikä on totuus? Onko Citizen Kane maailman paras elokuva? Vastaukseni on ei, sillä itse pidän Kummisetää korkeimmalla pallilla, mutta kaiken arvostuksensa Citizen Kane kuitenkin ansaitsee, sillä se on kuin onkin perhanan hyvä elokuva. Kuitenkin pidän Citizen Kanea Wellesin parhaana elokuvana. Citizen Kane on varmasti yksi amerikkalaisen elokuvan suurimmista suunnannäyttäjistä.
Vaikea tätä on suositella millekään toimintaelokuvien ystäville, mutta kyllä Citizen Kane on tapaus, joka jokaisen elokuvan ystävän tulisi kokea edes kerran elämässään – mielellään vaikka kaksikin kertaa. Satunnaiselle katsojalle Citizen Kane ei välttämättä jätä mitään käteen, mutta se kertoo enemmän katsojasta kuin itse elokuvasta.
Pisteet annetaan tälläkin kertaa ansioiden mukaan, eli vähempään en pysty, viisi viidestä Citizen Kane toisiaan ansaitsee. Citizen Kane on elokuvateollisuuden todellinen ruusunnuppu.
“You know, Mr. Bernstein, if I hadn’t been very rich, I might have been a really great man.”
nimimerkki: The Wolf
