”Me todella sotkimme asiat”. Näin Madonna kakaisee vuonna 2000 valmistuneen kökkökomedian loppupuoliskolla. En tiedä onko kommentti tarkoitettu vain kuvaamaan pääparin suhteen surkeutta, mutta ainakin se sopii kuvaamaan The Next Best Thing-leffaa loistavasti.
En tiedä mikä näissä romanttisissa (ei kai tämän ollut tarkoitus olla romanttinen?) komedioissa on vikana, kun aina mukaan täytyy sotkea nainen, jonka biologinen kello tikittää, ja homomies, joka rakastuu sitten naiseen (mikäs heteroissa on vikana?)… No, sitä rataa kuljetaan taas, tällä kertaa ärsyttävän Madonna & R. Everett-parin toimesta. Etenkin lopussa parin meno ja huonot repliikit käyvät todella rasittavaksi ja mitäänsanomattomaksi. Noin kaksituntinen leffa tuntuu kestävän vähintään kymmenen tuntia.
Leffan juoni on siis tylsä ja huono: ensin joku mies dumppaaa Madonnan esittämän Abbyn, koska haluaa simppelimmän naisen. Sitten homolla Robertillakin menee huonosti, ja ystävykset Abby & Robert lohduttavat toisiaan. Siinä peuhatessa tapahtuu vahinko, ja pian Abby onkin paksuna. Seurauksena on poikalapsen lisäksi kriisiä kriisin perään, ja uusioperheen ongelmia. Jotta homma ei kävisi puuduttavaksi (se käy silti tuskastuttavan puuduttavaksi – äänenpaino on sanalla ”tuskastuttavan”) mukaan tulee lisää homofobisia ihmisiä, mies, joka kelpaisi sekä Abbylle että Robertillekin, mustasukkaisuutta, lakitupaturinoita ja vieläpä lapsen todennäköisin oikea biologinen isä! Huh huh, ja lässyn lässyn…
The Next Best Thing-leffan yhteydessä ei saisi mainita mitään ”Best”-sanaan viittaavaa, mutta minkäs raina nimelleen voi. Hyvyyttä se ei ole ainakaan ole nähnytkään. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna leffa on kertakaikkisen tyhjänpäiväistä humpuukia. Kaikista kovimmille Madonnafaneille tämä kai menee läpi, muille ei.
