Vaikuttavimman kuvan tavallisen ihmisen arkielämästä julmassa ympäristössä saadaan tutkimalla sen erityispiirteitä. Esimerkiksi totalitaristisessa Romaniassa abortti oli kielletty ja tämän ympärille rakentuu juonikuvio Cristian Mungiun elokuvassa 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää.
Juonessa nuori nainen on hankkiutunut raskaaksi mutta ei halua lasta ja hän ystävänsä tukemana menee helpoiten löydettävän puoskarin pakeille suorittamaan operaation, koska laillisesti sitä ei voi tehdä. Operaation suorittaminen kuitenkin hankaloituu askel askeleelta kun nainen joutuu tekemisiin byrokraattisen yhteiskunnan hankalimpien yksityiskohtien kanssa tavoittaakseen päämääränsä. Mitä tehdä, kun ihmisten empatia ja ymmärtäväisyys on kiven alla ja ainoat auttamishaluiset ovat ihmisinä tuntemattomia tai käytökseltään arvaamattomia?
Elokuvassa varsinainen kehysjuoni toimii pelkkänä moottorina kokonaisuudelle, joka rakentuu melankolista kauneutta huokuvista pitkistä otoksista. Katsoja seuraa päähenkilöä kuin dokumentissa kun tämä joutuu tekemään hankalia valintoja sekä kävelemään sinne tänne ränsistyneessä ja painostavassa ympäristössä. Pahaenteinen hiljaisuus pimeässä rapussa tai synkillä kaduilla saattaa katketa milloin äkkinäisiin kolahduksiin milloin koiran haukuntaan, mikä tuodaankin poikkeuksellisen tehokkaasti katsojien kuuleviin korviin.
Julmaa hallintoa ei filmissä mainita nimelläkään, koska siinä esitetään objektiivinen kertomus poikkeuksellista psyykkistä rohkeutta ja kestävyyttä vaativista olosuhteista, eikä se ole siten minkään ideologian tai aatteen puolustuspuhe tai valitusvirsi. Toivokaamme, että ohjaaja jatkaa uraansa tulevaisuudessakin koska taiteellisesti tinkimättömiä ihmisten reaalielämää rankassa maailmassa valottavia filmejä tulee markkinoille turhan verkkaiseen tahtiin.
