Maailma on suuren laman ruhjoma. Saksassa poliittinen tilanne kuohuu ja kuplii. Suurin puolue NSDAP alkaa hiljalleen väsyä jatkuviin vaaleihin. Ikääntyvä presidentti Paul von Hindenburg nimittää itävaltalaisen Adolf Hitlerin valtakunnankansleriksi. Natsipuolue on päässyt valtaan ja aloittaa välittömästi aktiivisen toiminnan pysyäkseen vallassa ja siihen olennaisesti liittyy puolueen sisäisen opposition brutaali nujertaminen. Presidentti Hindenburgin kuollessa Hitler julistaa että valtakunnanpresidentin virka yhdistetään valtakunnankanslerin virkaan. Adolf Hitler on Führer ja Reichskanzler. Natsi-Saksa lähtee välittömästi vahvistamaan itseään ja tultuaan tarpeeksi vahvaksi se aloittaa ekspansiivisen ulkopolitiikan. Itävallan ja Tsekkoslovakian sudeettialueiden liittäminen sujuu rauhanomaisesti ja varmistaakseen menestyksen Saksa miehitää osan Tsekkoslovakiasta. Valitettavasti kyseinen teko tuhoaa Hitlerin luotettavuuden ja Puolan joutuessa saman ekspansiopolitiikan kohteeksi he vastustavat. Saksa hyökkää syyskuussa 1939 ja sota alkaa.
Brittiläinen The World at War kertoo kaiken tarpeellisen Toisen Maailmansodan verisistä taisteluista. Puolan valtauksen jälkeen oli rauhallista kunnes Saksa hyökkäsi Ranskaa vastaan ja ajoi britit takaisin saarelleen. Taistelu Britanniasta alkoi ja britit onnistuvat torjumaan saksalaisten invaasion ja kestävät stoalaisesti pommitukset. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, Japanin hyökätessä USA:ta vastaan ja Saksan julistaessa sodan USA:ta vastaan sota muuttuu maailmansodaksi. Lukemattomilla rintamilla lukemattomat miehet taistelivat verisesti toisiaan vastaan. Jokainen episodi on rakennettu jonkin tietyn teeman, miljöön tai aiheen ympärille ja vain sitä käsitellään silloin. Arkistoista kaivetun materiaalin lisäksi on mukana haastatteluja silminnäkijöiltä. Albert Speer, Karl Dönitz, Mitsuo Futsida, Adolf Galland, Arthur ‘Bomber’ Harris, Karl Wolff, Traudl Junge ja lukemattomat muut silminnäkijät kertovat tapahtumista ja näkemyksistään. Venäläisiltä ei kommenttia kovinkaan paljoa saada mikä on harmillista.
World at War käsittelee vain suuren mittakaavan tapahtumia ja moni kokonaisuuden kannalta pieni, mutta dramaattinen episodi jää hämäräksi. Se ei kuitenkaan vähennä kokonaisuuden tehokkuutta ja sodan kehittyminen teknisyydessä ja raakuudessa on koko ajan esillä. SS:n hirmuteot Saksan miehittämillä alueilla, länsiliittoutuneiden pommitukset Saksaa vastaan, Puna-Armeijan raakuudet ja japanilaisten raivokas taistelu heidän halveksimia brittejä ja amerikkalaisia vastaan ei ole todellakaan mitään kaunista vaan veristä taistelua kirjaimellisesti kuolemaan asti. Sodan verisenä päätöksenä on Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitukset joista itse pommituksen toteuttanut Paul Tibbets kertoo vakaasti ja kaunistelematta ja viimeinen varsinaisesta sodasta kertova episodi päättyy kenraali MacArthurin julistukseen ‘these procedures are closed“.
Toisen Maailmansodan verisyyden lopuksi tulee vielä kaksi episodia seuraamuksista ja poliittisesta kehityksestä. Kaikista viimeisenä episodina on jopa paatoksellinen muistutus. Toisen Maailmansodan aikana tehtiin suunnattomia rikoksia ja lukemattomia sankarillisia tekoja kaikilla puolilla, mutta tärkeintä on muistaa ne lukemattomat miljoonat jotka menettivät henkensä kyseisenä aikana. Kerronta lähti joukkomurhan tapahtumapaikalta ja samalle paikalle se palaa. Muistamaan.
Kokonaisuutena World at War on erinomainen tietopaketti Toisen Maailmansodan kauheuksista. Ainoa seikka joka loppujen lopuksi vaatii yhden tähden vähentämisen on joidenkin asioiden ja tapahtumien ylimalkainen käsittelytapa. Faktat puhuvat selkeiten ja Laurence Olivierin tarkka selostus täydentää paketin.
TV-dokumenttia laadukkaimmillaan, mutta siltikin epätäydellistä.
