New Yorkin keskustassa ja sen uumenissa pelataan jälleen kovilla panoksilla Tony Scottin ohjaamassa ja Brian Helgelandin käsikirjoittamassa elokuvassa Kaappaus Metrossa-Pelham 1 2 3. Tapaus on uusintafilmatisointi vuoden 1974 Joseph Sargentin ohjaamasta elokuvasta, jota on arvostettu yhtenä parhaimmista ryöstöelokuvista ja kyllähän se oikein toimiva rikoselokuva on. Tapauksesta on tehty myös pienemmän budjetin tv-elokuva vuonna 1998. Käännetäänpä katse Tony Scottin päivitysversioon, joka osoittautuu myös yllättävän toimivaksi trilleriksi. Brian Helgeland, joka on käsikirjoittanut mm Clint Eastwoodin ohjaaman loistavan Menneisyyden Ote, L.A. Confidentialin ja yhden Tony Scottin parhaimmista elokuvista Koston liekki, on muuttanut John Codeyn kirjoittaman romaanin Juna Pysähtyy varsin toimivaksi tarinaksi, jossa kuvataan hyvin ihmisen ahneutta ja joukkoliikenteen jokapäiväisiä vaaratilanteita. Scott on saanut elokuvaansa varsin mainion näyttelijäkaartin, kun hommia tällä metromatkalla paiskii mm Denzel Washington, John Travolta, John Turturro ja James Gandolfini.
On tavallinen arkipäivä New Yorkissa. Aurinko paistaa pilvenpiirtäjien takaa ja ihmiset suorittavat askareitaan Manhattanilla. Walter Garber (Washington) on paikallisen metron päivystäjä, jota muutama työkaveri on hetken aikaa epäillyt lahjusten otosta. Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia Pelhamin metroasemalla hämäräperäinen mies Ryder (Travolta) kaappaa itselleen parin apurin kanssa kokonaisen metron matkustajineen ja ilmoittaa Garberille, sievoisen summan lunnasrahoja tai matkustajia aletaan pistää kylmäksi. Kaupungin pormestari (Gandolfini) ei hyvällä katso moista touhua, mutta paikallinen panttivankineuvottelija Camonetti (Turturro) haluaisi vielä kokeilla rauhallisen keinoin selvittää tilanne, ennen kuin se laukeaa käsiin. Lopulta kun Ryderin lunnasrahoja lähdetään toimittamaan, niin kenelläkään ei ole aavistustakaan, että tämä on vasta alkua Ryderin pirulliselle suunnitelmalle.
Kaappaus Metrossa-Pelham 1 2 3 on mukavan perinteistä kaavaa noudattava trilleri, jossa CGI-efektit on korvattu tehokkaalla tarinan kerronnalla ja tunnelman luomisella. Tarina etenee sopivaa tahtia eteenpäin, mutta kertaakaan homma ei jää paikalleen pyörimään. Tarina itsessään perustuu kovin pitkälle Ryderin ja Garberin välisiin radiopuhelu keskusteluihin, jotka nostavatkin mukavasti tunnelmallisia kierroksia elokuvaan, sillä kummankin miehen paineensietokyky joutuu melko koville, kun toinen heittää kovia vaatimuksia ja toinen yrittää auttaa parhaansa mukaan ratkaista tilanne. Juuri tästä tuleekin mieleen menneiden vuosien toimintaelokuvat, jossa yksi mies joutui väärään paikkaan, väärään aikaan, sillä tuskin Garber osasi aamulla aavistaa, että hän toimii tänään panttivankien kanssa häärivän miehen keskushenkilönä. Panttivankien ahdistuneisuutta ja pelkoa Scott kuvaa varsin toimivasti..
Brian Helgelandin kynäilemä tarina sisältää osuvaa kuvausta joukkoliikenteen vaaroista ja oleellisesti 9/11-never forget tapahtumat kummittelevat taustalla mukana, kun New Yorkissa pelataan jälleen terroristien kanssa ovelaa kissa ja hiiri peliä. Helgelandin tarina sisältää myös muutaman toimivan käänteen, kun näiden kaappareiden suunnitelma on viimeisen päälle hiottu täydelliseksi, josta viranomaiset ja teatterissa istuva katsoja ovat pihalla kuin lumiukot. Vaikka Godeyn romaani on parikin kertaa filmattu aijemmin, niin tällä kertaa pläjäyksestä tulee yllättävän paljon mieleen F. Gary Grayn Neuvottelijan ja Spike Leen Inside Manin tyylinen sekoitus. Tony Scott on rauhoittunut hieman toimintakohtauksissa kameratyöskentelynsä kanssa, vaikka ei tälläkään kertaa kamera yhdessä kuvakulmassa kauaa pysy, mutta sentään Dominosta ollaan jo menossa parempaan suuntaan. Puolestaan muutaman musiikkivideomaisen hidastuksen olisi voinut jättää käyttämättä.
Näyttelijäsuoritukset ovat täyttä laatua. Denzel Washington tekee tapansa mukaan vakuuttavaa työtä metroaseman päivystäjänä, joka joutuu hieman ikävään tilanteeseen. John Travolta tekee Ryderin hahmostaan yllättävän tunteettoman pahiksen, jonka tunteettomuudesta muutama hahmo saakin kärsiä nahoissaan. Washingtonin ja Travoltan keskeinen kemia puhelukeskusteluissa toimii loistavasti. John Turturro onnistuu myös erinomaisesti rauhallisen panttivankineuvottelijan roolissa. James Gandolfini tekee myös hyvää työtä Pormestarina, joka ei hyvällä katso moista terroritouhua kaupungissaan.
Kokonaisuutena Kaappaus Metrossa-Pelham 1 2 3 on keskitasoa asteen parempi trilleri ja neljän valovoimaisen näyttelijän hieno yhteentörmäys. Vaikka osa metronmatkustajista joutuukin maksamaan matkastaan melko kalliin hinnan, niin katsoja saa viihdyttävän matkan viitosvaihteella pääteasemalle saakka.
