Sabah (Khanjian) on Kanadassa asuva, perheensä kanssa elelevä vanhapiika. Lisäksi hän on muslimi. Sinkuksi hän on jäänyt koska järjestetty avioliitto ei ole vaikuttanut houkuttelevalta. Sabah elää veljensä tyrannian alla ilman suuria unelmia, kunnes tapaa Stephenin (Doyle). Rakkautta ensi silmäyksellä, mutta uskonto aiheuttaa ongelmia. Vakava tarina etenee melko kepeissä merkeissä, elokuvan ollessa käsikirjoittaja-ohjaaja Ruba Naddalle varmasti henkilökohtainen teos.
Sabah on rakastunut! pohtii nykypäivän monikulttuurisessa maailmassa tärkeitä asioita, ja maahanmuuton yleistyessä elokuvan kuvaamat ongelmat käyvät varmasti omakohtaisemmiksi suomalaisillekin. Vaikeasta aihepiiristä huolimatta inhimillisiin ja hauskasti kuvattuihin hahmoihin on helppo samaistua. Pääroolia vetävä Arsinée Khanjian tekee hahmostaan sympaattisen mutta aran naisen ja sopii rooliin hyvin. Unelmien poikamiehen roolissa oleva Shawn Doyle ei ole niin hyvä eikä hänen hahmostaan ole vaivauduttu kirjoittamaan kovinkaan moniulotteista. Vahvan päähenkilön kustannuksella muutkin sivuhahmot jäävät etäisiksi, ehkä Sabahin äitiä esittävää Setta Keshishiania lukuun ottamatta, joka samalla tekee parhaan näyttelijätyön elokuvassa.
Sabah on rakastunut! kuvaa ihmisten arkea ihailtavan arkisesti. Mitään turhaa mahtipontisuutta tai krumeluureja tähän ei ole tungettu, mikä takaa ainakin sen että hahmojen mukana on helppo elää. Myös tunnelmat välittyvät ruudulta hyvin, ja varsinkin muutamat vastaan tulevat kiusalliset tilanteet hyytävät veren yhtä tuskallisesti kuin oikeastikin. Myös osa huumorista on onnistunutta. Nimenomaan vain osa. Osa läpästä on myös turhan ilmeistä. Huumoria voisi olla lisääkin sitä paitsi, nyt Sabah on rakastunut! sompailee hankalasti vuorotellen lämpimän ja naurattavan huumorin ja turhankin vakavan draaman välillä. Tämä syö kummankin tehoa.
Pahin moka elokuvassa on kuitenkin sen ennalta arvattavuus ja klišeisyys. Mitään armottomia klišeitä elokuvassa ei ole, mutta ei se liian omaperäinenkään ole. Pääasiallinen ongelma elokuvassa lienee kuitenkin se, että vaikka jättisuuria puutteita siinä ei olekaan, ei se myöskään ota aiheestaan kaikkea mahdollista irti. Tästä huolimatta kyseessä on kuitenkin keskitasoa parempi draamakomedia joka on harvinaisen lämminhenkinen ja tarjoilee ikuiseen poika-tapaa-tytön-jota-ei-voi-saada -kaavaan muutaman lisämausteenkin. Telkkarista tämä tulee Yle Teemalta tasaisin väliajoin, joten jos aihe tai draamat kiinnostaa, kannattaa katsastaa.
