Mainion “K-19: The Widowmaker” -sukellusveneleffan ohjannut Kathryn Bigelow näyttää osamistaan ennen tuota kyseistä pläjäystä tehdyssä rainassa. 1800-luvun loppupuolella ilmeisimmin myös tosielämässä (lopputeksteistä päätellen) tapahtuneet raat kirvesmurhat ovat puhututtaneet sata vuotta Pohjois-Amerikassa. Syrjäisessä saaristossa norjalaiset siirtolaiset heiluivat kirveidensä kanssa ikävin seurauksin. Tätä tapahtumaa dramatisoidaan nyt tässä leffassa. Onhan nämä kaikki historian tarinat sellaisia, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi ja pienellä dramatisoinnilla niistä saadaan kelpopläjäyksiä, joita ihmiset jaksavat myös katsoa.
Henkilökohtaisesti kiinnostus heräsi kun huomasin leffassa olevan Elizabeth Hurleyn ja Sean Pennin. Molemmit hyviä näyttelijöitä ja Elisabethin ulkoiset avut pelastavat yleensä leffan kuin leffan. Tarina liikkuu kahdessa tasossa. On nykyaika, jossa yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla olevat neljä ihmistä matkaavat purjeveneellä tapahtumapaikoille tutkimaan vanhaa kirvesmurhatapausta. Mennyt aika, jossa seurataan kuinka nuo asiat tapahtuivat. Väliin noita kahden ajan tapahtumia saadaan limitettyä hyvinkin yhteen, mutta ajoittain nykyajan tapahtumat jäävät kalvamaan mieltä sen verran että ajatus sylttää paikoilleen ja seuraaminen hankaloituu. Yritettiinköhän tässä nyt haukata vähän liikaa? Mennyt aika soljuu kerronaltaan eteenpäin todella hienosti, mutta nykyajan tapahtumat jäävät leffan jälkeenkin turhan aukinaisiksi ja vaivaamaan mieltä.
Leffa on keskitasoista kamaa. Hyvin ohjattua, hyvin näyteltyä, mutta silti jotain jäi puuttumaan.
