Leppeän uudenvuoden juhlinnan todella suurella Poseidon-laivalla voi keskeyttää ainoastaan jättiläisaalto. Aallon iskeydyttyä laivaan, purkki kääntyy ylösalaisin ja eloonjääneet alkavat muodostaa ryhmiä. Kapuaminen laivan yläosiin (joka on tässä tapauksessa pohja) voi alkaa.
Poseidon on niitä elokuvia jotka on koetteva elokuvateatterissa. Laivassa tapahtuvien tuhojen ja varsinkin jättiläisaallon jylinä tuntuu rintalastassa saakka.
Harmillista että elokuvan ylösalaisin kääntyneen ympäristön mahdollisuuksia ei hyödynnetä juuri ollenkaan. Välillä sitä miettii että: “onko tämä paatti sittenkin oikeinpäin?” Sitten se tavallinen katastrofi-/erikoistehoste-elokuvan ongelma on jälleen kerran ne henkilöhahmot. Poseidon vaikuttaisi enemmän keskittyvän toimintaan kuin niihin henkilöihin. Alussa vain ihan pikkiriikkisen pohjustetaan hahmoja, jotka ovat vielä kaikenlisäksi karrikoituja. Rymistelyyn keskittyvä elokuva vielä kaiken lisäksi uhraa poppoota paljon, mutta vaikka se lemppari kuolisikin, niin ei se pahemmin hetkauta. Elokuvassa myöskin sorrutaan välillä liian laiskoihin ratkaisuihin. Aaltoa ei selitetä mitenkään ja se miten se kakara pelastuu loppupuolella jää mysteeriksi. Ärsyttää myös pakollinen romanssi elokuvassa. Sen tarkoitus ei tunnu johtavan oikein mihinkään.
Sitten niihin hyviin puoliin. Elokuva on erikoistehosteilta, tekniseltä taidolta ja osaamiselta huippuluokkaa. Ruumita paiskautuu seiniin, vesimassat vyöryy, laiva repeilee. Kaikki tuo tapahtuu niin helkutin komeasti että ihailla vain voi.
Tämän arvostelun kritiikistä voisi päätellä että annan arvioksi 2 tai 2 ja puoli tähteä, mutta ei. Sen verran viihdyttävä, komeaefektinen ja paikoin vahvatunnelmainen se on että sitä en voi tehdä.
nimimerkki: Mr. MovieMan
