Allan Felix(Woody Allen) on sydänkohtauksen partaalla. Vaimo on jättämässä miehen kahden avioliittovuoden jälkeen vedoten tukehtumiseen, ilottomuuteen ja tylsyyteen. Tätä kaikkea Allan voi olla, mutta dammit, mies ei ansaitse näin julmaa kohtelua! Musertavan pessimistisellä analyysilla itseään pommittava Allan päättääkin muuttaa elämänsä eli syöksyä takaisin sinkkumaailmaan ja hommata uuden akan, ja nopeasti. Auttavaa kättä tarjoaa ystäväpariskunta(Diane Keaton & Tony Roberts) esittelemällä litanian Allanille “sopivia” tyttöjä. Let the dating begin!
Jep, kyllähän tuo kuulostaa aika valitettavan paljon joltain, mikä on tehty tätä ennen ainakin kymmenen biljoonaa kertaa, mutta Woody Allen pelastaa aika paljon. Allekirjoittanut ja varmasti moni muukin näitä rivejä lukeva voi tuntea silmitöntä samaistumista pieneen ja ujoon leffadiggariin, jonka pääeste sosiaaliseen kanssakäymiseen naisten kanssa on tämän oma ajattelukyky. Felix vähättelee ulkomuotoaan ja luonnettaan jatkuvasti rautaisin kourin ja ajoittaiset positiiviset fantasiahetket ovat huvittavuudeltaan Marilyn Monroen tähdittämän Kesälesken tasoa. Ja oletettavastihan miehen edesottamukset ovat murentuneen itsetunnon jälkeen varsin avutonta seurattavaa. Vastapainona leffan jylläävälle apatialle kujertaa onneksi varsin mukiinmenevä Diane Keaton.
Kuitenkaan, Allenista huolimatta ei “Kerta vielä, Sam” ole kuin keskiverron hennolla linjalla tasapainoileva teos. Casablanca, mikä näyttelee kohtalokkaan isoa osaa leffassa, ei koskaan ole onnistunut hurmaamaan minua. Näin ollen, alkukohtaus menee täysin yli ja harmillisen ennalta arvattava loppuratkaisukin maistuu viimeisillä minuuteillaan jo puulta. Bogien hahmossa ympäriinsä tanssahteleva Allanin Id onnistuu kuitenkin mukavasti loppusekunneilla jättämään miellyttävän fiiliksen leffasta.
