Keskivertoa hieman parempi katastrofitykitys, josta nyt ei kannata lähteä epäloogisuuksia etsimään antaa vain kylmän limun ja popcornien viedä viihdyttävälle disaster matkalle

15.11.2009 12:02

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:2012
Valmistusvuosi:2009
Pituus:158 min

21.12.2012 on päivä, jolloin Maya-intiaanien kalenteri tulee täyteen ja tietyt tahot ovat pitäneet tuota päivää kaiken loppuna, kun tietyt planeetat menevät tiettyyn järjestykseen, niin maapallon pinnan alla alkaa kuplia hieman ikävästi. Mitä tapahtuu kun megatuhoelokuvien erikoismies Roland Emmerich tarttuu kyseiseen aiheeseen yhdessä käsikirjoittaja/säveltäjä Harald Kloserin kanssa. Lopputuloksena on odotuksiin nähden yllättäväkin viihdyttävä ja toimiva lopunjankuvaus, vaikka kaikki jälleen onkin Emmerichin tapaan melko suurta, mutta siitäkin huolimatta valkokankaalle loihditaan toinen-toistaan komeampaa tuhokuvaa ja meininki on mukavan viihdyttävää, mutta sekaan on myös pistetty hieman ajatusta miten erilaiset ihmiskulttuurit valmistautuisivat vastaavaan kriisiin.

Arvostettu tiedetutkija Adrian Hemsley (Ejiofor) on saapunut Intiaan tapaamaan ystäväänsä Satnam Tsurutania (Mistry), jolla on ikävämmänluonteista näytettävää eräässä kaivoksessa. Siltä istumalta Adrian palaa kotimaahansa ja vie todisteet tutkija Carl Anheuserille (Platt), joka vie ne lopulta presidentti Thomas Wilsonille (Glover). Toisaalla kirjailija ja viikonloppuisä Jackson Curtiss (Cusack) on kahden lapsensa Noahin ja Lillyn (Lily & James) kanssa Yellowstonen kansallispuistossa retkellä, kunnes armeija pyytää heitä poistumaan alueelta. Matkalla he törmäävät radiojuontaja Charlie Frostiin (Harrelson), jolla on oma teoria mitä hallitus on ihmisiltä salannut. Curtis ottaa Frostin neuvosta kiinni ja alkaa suunnitella pakoa Kaliforniasta ex-vaimonsa Katen (Peet) ja tämän uuden miehen Gordonin (McCarthy) kanssa, mutta sitten alkaa romahdella siltoja, pilvenpiirtäjiä ja kokonaisia kaupunkeja ja loppu näyttää saapuneen.

2012 on varsin viihdyttävä katastrofitrilleri, joka toimii parhaiten valkokankaalla, jossa joukkohysteria pääsee mainiosti esille. Kuten jo mainitsinkin niin kaikki on jälleen Roland Emmerichmaista eli todella suurta, mutta tällä kertaa sekin sopi mukaan tarinaan yllättävän toimivasti, sillä Emmerichin ja kumppaneiden luomat CGI-efektit ovat kieltämättä hienosti toteutettuja, joista päällimmäisenä mieleen jäi mereen sortuva Kalifornia. Pariin kertaan Emmerich heittää massoittain ihmisiä omaan kuolemaansa täysin surutta ja muutama tunnettu maanmerkki jyrätään kumoon. Toki 2012 sisältää kliseisiä viime hetken pelastumisia, ja vastaavasti Emmerich yrittää pariin kertaan pistää katsojalta kyyneltä silmästä, kun lähimmäinen soittaa toiselle viimeistä kertaa tuhon aattona.

Roland Emmerichin ja Harald Kloserin kynäilemä tarinan keskiössä on tavallinen isästään etääntynyt perhe, mutta kuvaa miesten tarina sivussa erilaisten ihmispersoonien tilannetta kyseisen katastrofin keskellä. 2012 Kuvaa myös yllättävän toimivasti miten rikkaat ja köyhät kuvataan tälläisessä tapahtumassa, kun rikkaat pystyvät nappia painamalla ostamaan itselleen turvapaikan, niin köyhille vain luvataan pelastus, joka lopulta jää pelkäksi lupaukseksi. Tästä ikävimmin saa kärsiä Jimi Mistryn esittämä Satnam Tsurutani, kun puolestaan Venäläistä liimemiestä esittävä Zlatko Buric hoitaa rauhassa hoitaa itselleen ja seurueelleen turvapaikkaa. Tarinassa on myös hauskasti pieniä viittauksia pariin muuhunkin katastrofielokuvaan.

John Cusack hoitaa roolinsa perusvaihteella, joka sopi tälläisen yllätyssankarin rooliin varsin toimivasti. Chiwetel Ejiofor onnistuu myös mainiosti päättäväisen tutkijan roolista, joka haluaisi antaa ihmiskunnalle suuremman mahdollisuuden kuin puolestaan hänen kollega Oliver Platt, joka haluaisi vain pelastaa valtoiden päämiehet. Nämä miehet käyvätkin läpi elokuvan melkoista henkien taistoa. Woody Harrelson irrottelee oikein kunnolla hieman tärähtäneenä radiojuontajana, joka on hetken aikaa odotellut kaikkien aikojen ilotulitusta. Danny Glover tekee myös toimivan roolin presidenttinä, joka joutuu lopulta kertomaan kansalle hieman ikävät uutiset. Harald Kloserin säveltämät musiikit onnistuvat luomaan mainiosti maailmanlopun tunnelmaa.

Kokonaisuutena 2012 on keskivertoa hieman parempi katastrofitykitys, josta nyt ei kannata lähteä epäloogisuuksia etsimään antaa vain kylmän limun ja popcornien viedä viihdyttävälle disaster matkalle.

Arvosteltu: 15.11.2009

Lisää luettavaa