Yul Brynner eli venäläissyntyinen Taidje Khan oli ehdottomasti yksi Hollywoodin kärkikastin näyttelijöistä. Näin siitäkin huolimatta, että miehen huomattavan eksoottinen ulkonäkö ja ääntäminen rajoittivat hänen roolejaan. Jossain mielessä Brynneriä voisi verrata Arnold Schwarzeneggeriinkin – sillä erotuksella, että ”Julle” (1915–1985) oli lahjakkaampi näyttelijä.
Suomennettu nimi pitää paikkansa. Michael Crichtonin Tappokone on – tietysti – verinen tieteisleffa, jossa futuristinen teknologia nähdään negatiivisessa valossa. Elokuvan keskeiset tapahtumat sijoittuvat eräänlaiseen aikuisten huvipuistoon. Siellä voi kalliiseen hintaan tehdä aidon tuntuisen matkan muinaiseen Roomaan, keskiajan pitoihin tai peräti villin lännen maisemiin. Puitteet on järjestetty viimeisen päälle, jotta turistit viihtyisivät. Toimintaa reissulle tarjoavat androidit, joita lomailijat saavat vaikka tappaa. Ja tottahan homma sitten riistäytyy käsistä.
Tarinan päähenkilönä nähtävä Peter (Benjamin) on niin mahdottoman nysvö ja rasittava tapaus, että häneen samaistuminen käy työstä. Peter on pitkälti pelkkä kakara ison miehen saappaissa, mutta toisaalta tismalleen sellainen tyyppi, jolla riittäneekin intoa lähteä aikamatkalle entiseen länteen. Hänen kamunaan nähtävä John (Brolin) on machompi heebo. Kaksistaan nämä jätkät eivät silti täydennä toisiaan, sillä heidän ystävyyssuhteensa vaikuttaa perin keinotekoiselta. Benjamin ja Brolin eivät oikein onnistu tiiminä, mistä voi tietysti syyttää myös Crichtonin käsikirjoitusta.
Mikä Tappokoneessa on hyvää, on Yul Brynnerin roolisuoritus. Iän merkit näkyvät sedällä jo naamassa ja ”sikspäkkikään” ei enää ole entisensä, mutta mies on silti rautaa. Tunteettoman pyssysankarirobotin osassa Brynner heittäytyy suorastaan ihailtavan kylmäksi. Ne, joilla on ollut ilo nähdä ko. stara esim. Siamin kuninkaana tai Salomonina, havaitsevat muutoksen ja sen voiman tietysti parhaiten. Ja vaikka Tappokone onkin arvattavuudessaan ja töksähteleväisyydessään B-luokan juttuja, Brynner nostaa tämän esiterminaattorin tasoa jo hienolla asenteellaan. Richard Benjamin ehkä luulee näyttelevänsä, mutta tekee puskateatteria siinä missä Julle antaa palaa koko rahan edestä. Mutta niin tai näin, yksi mies ei leffaa pelasta. Yrityksen teho heikkenee roimasti viimeistään hölmösti makaaberin loppumusiikin alkaessa.
Triviaa: Leffan huorataloa emännöi muuten nainen, joka on paremmin tunnettu alkuperäisen Star Trek -sarjan hoitaja Chapelina ja sarjan luojan, Gene Roddenberryn, vaimona.
