Jokamiesmäisen vaalea ja komeaksikin kehuttu Redford sopii cowboyksi, kuten kellontarkasti pälpättävä finess-Fonda toimittajaksi. Sydney Pollackin keskinkertaista paremman uusiowesternin maailma on keskellä kasinoita ja ilkeitä korporaatioita. Kevyen toiminnan lisäksi nähdään samantyyppistä romantiikkaa kuin Bogartin ja Hepburnin klassikossa Afrikan kuningatar. Siinä sivussa tietysti autetaan heikompia ja jaetaan oikeutta. Ja seuraavaksi elokuvan päähenkilö, Sonny Steele, esittää sen juonta kuvaavan countryballaadin:
”(Krhm. Köh.) En sanonut mä: ’Howdy, ma’am’, noustessa auringon.
Olin saavuttanut hunningon.
Mä olin rodeotähti entinen,
elin tequilaa siemaillen,
olin synkkä, mies mystinen.
Mulle murofirma palkan maksoi.
Joku toinen silloin hummani satuloi,
ne sitoi mut selkään sen tiukkaan niin,
koristeli kuin joulupuun
ja sitten me niiden showssa pää pilvessä ravattiin.
Mä en tykännyt siitä,
kuinka kohteli ne polleaan.
Mä en enää niitä mistään kiitä,
otan hevosraasun ja vien sen paikkaan parempaan.
Jos mua seuraa joku, vaikka se toimittajanainen,
pitäköön korkkareistaan kiinni vainen.”
Virkistävän erilainen western, joskin muutamat paremmin nk. romanttisista komedioista tutut kliseet saattavat latistaa tunnelmaa. Mutta niistäkin huolimatta tämä kuuluu niihin leffoihin, jotka katsoo mielellään useampaankin otteeseen.
