Tänä moniarvoisuuden ja poliittisen korrektiuden aikakautena sallitut leikinlaskun kohteet tuntuvat hupenevan napajäätäkin nopeammin. Onneksi kaiken muun pettäessä voi huoletta nauraa ranskalaisille, heidän hölmölle kielelleen ja oman navan ympärillä pyörivälle ajatusmaailmalleen.
Patonginpurijoiden kustannuksella höräyttelee tällä kertaa Hollywoodin loputtoman tuntuiseen remake-aaltoon liittyvä Vaaleanpunainen pantteri. Jo 60-luvulla notkealla tunnarillaan ja Peter Sellersin taidokkaalla slapstick-komiikalla historiaan jäänyt konsepti on jälleen kaivettu naftaliinista ja höystetty nimekkäällä hauskuuttajakaartilla ynnä kovilla tuotantoarvoilla.
Uuden Pantterin komisario Clouseauna kompuroi Steve Martin ja kunniamitalia halajavana poliisipäällikkö Dreyfusina nähdään Kevin Kline. Jean Reno toimittaa kuuliaisen apupojan virkaa ja Beyoncé Knowles on mukana lähinnä silmänruokana. Juoni ei pääse yllättämään: Clouseaun tehtävänä on jälleen löytää tarunhohtoinen Vaaleanpunainen pantteri -timantti, joka on tällä kertaa kadonnut kentän laidalle niitatun futisvalmentajan sormesta.
Kuten arvata saattaa, arvoituksen selvittäminen ei onnistu ilman lukuisia pikku katastrofeja ja sivullisten tahatonta murjomista. Vanhaa kunnon slapstickia ei tehdä nykyään yhtään liikaa, mutta satunnaisista naurahduksista ei tällä kertaa muodostu kovinkaan ehjää kokonaisuutta. Tarina kaipaisi terävyyttä ja toilailujen olisi toivonut olevan vielä ylivedetympiä. Tiuhempi tahti tai kekseliäisyyskään ei vitsikimarassa olisi ollut haitaksi; Clouseaun idioottimaisen puhetavan alleviivaaminen ja pyöräilijäparkojen vastoinkäymiset alkavat pidemmän päälle vaivaannuttamaan enemmän kuin huvittamaan.
Steve Martin hoitaa roolinsa mukiinmenevällä kohkaamisella, yltämättä kuitenkaan Sellersin tasolle. Muut henkilöt jäävät marginaaliin ja etenkin Reno toljottaa suurimman osan ajasta täysin tyhjän panttina. Riemastuttavimmasta sivuroolista vastaa aina yhtä vähäeleisen cool Clive Owen kovin tutun tuntuisena brittihahmona.
Kokonaisuutena Vaaleanpunainen pantteri on melko köykäinen, mutta mikäli Steve Martin ei kuulu oman inhokkilistan kärkipäähän ja irtonaurut kiinnostavat, on filmi mukavaa ajanvietettä. Kestävämpää viihdettä kaipaavien kannattaa silti kaivaa esiin vanhat Sellers-pantterit tai piirretyt lyhytelokuvat.
