Maureen (Robin Wright Penn) ja Eddie (Sean Penn) ovat rakastavaisia, jotka eivät muiden mielipiteistä pahemmin piittaa. Heidät kuitenkin erottaa tragedia, jonka takia Eddie joutuu mielisairaalaan. Miehen toipumisajaksi hänelle itselle sanotaan, että kolme kuukautta, mutta tosiasiassa heppu viettää hullujen huoneella kokonaiset kymmenen vuotta tietämättä ajan kulusta mitään. Kymmenen vuoden aikana Maureen on ehtinyt mennä naimisiin Joeyn (John Travolta) kanssa ja saanut kolme lasta, joista tosin vanhin on oikeasti Eddien. Eddien palatessa sairaalasta hänellä on mielessään vain entisen vaimonsa takaisin saaminen, mutta se ei tietenkään ole niin helppoa kuin luulisi. Travoltan esittämä Joey on tiellä eikä hän ole aikomuksissakaan menettää nykyistä vaimoaan.
Paremmin näyttelijänä mainetta niittänyt Nick Cassavetes vastaa nyt leffan ohjauksesta ja kässärinä on vielä oman isävainaan joskus rustaama. Tuottajina leffalle on pääosaesittäjät Travolta ja Sean Penn, tuottajakonkarit Bob ja Harvey Weinsteinit, näyttelijä Gerard Depardieu ja muutama muu heppu. Päältäpäin näyttää että hyvä leffa on kyseessä ja onneksi jälki on sen mukaista.
Robin ja Sean Penn näyttelevät leffassa rakastavaisia eikä tämän toteuttaminen ole varmaankaan ollut järin tuskallista, kun näyttelijät sattuvat kulissienkin takana olemaan naimisissa. Travolta on taas Travolta, luotettava näyttelijä, joka vetää kovisroolinsa taas läpi kunnialla saaden hahmoonsa oikeastikin syvyyttä. Katsojan sympatiat olisi tarkoitus kasata Pennin hahmolle ja onhan mies hahmossaan ihan luonteva. Sivurooleistakin löytyy huomattavan paljon tuttuja kasvoja kuten Harry Dean Stanton, Debi Mazar, hänelle tyypillisen roolin vetävä James Gandolfini ja Talia Shire sekä Burt Young (tällä kertaa viimeiset kaksi näyttelemässä avioparia!).
Cassavetesin ohjaus on yllättävän hyvää, vaikka ensimmäiset kolme varttia joidenka tarkoituksena on syventää Eddien ja Maureenin hahmoja sekä heidän keskinäistä suhdetta menevätkin välillä hieman tylsäksi, mutta hyvä “10 years later” -osuus korvaa alun keskinkertaisuuden. Leffan kestokin on sopivan lyhyt ja elokuva menee hyvänä pikkudraamana. Käsikirjoituskin on tavallaan todella simppeli, mutta toisaalta paljon ihmissuhteita taitavasti käsittelevä. Suoralta kädeltä vaikea suositella tietylle kohderyhmälle, mutta eiköhän hyvän draaman ystävät saa juuri sitä mitä haluavatkin.
nimimerkki: JohnRambo
