Kekseliäs kettu on Wes Andersonin näkemys rakastetun Roald Dahlin samannimisestä kirjasta (Fantastic Mr. Fox). Nykyisiin Pixarin superanimaatioihin tottuneille elokuvan hieman vanhahtava stop motion-animaatiotyyli voi olla pieni miinus mutta uskon että tälläisenä Dahl olisi halunnut kirjansa nähdä jos hän eläisi vielä. Pieni karuus sopii hyvin mustalla huumorilla maustettuun mielikuvitusmaailmaan jonka ihmishahmot ovat melko typerän näköisiä mikä osaltaan auttaa samaistumaan eläinten puolelle kuten on tarkoituskin.
Kirjan tarinaa melko tarkasti seuraava juoni on suhteellisen suoraviivainen ja yllätyksetön mutta lastenelokuvalle riittävä. Pahasti pieleen menneen keikan jälkeen ryöstöpuuhista eläkkeelle jäänyt kettu suostuttelee parhaan kaverinsa mäyrän auttamaan vaimonsa selän takana viimeisessä kananryöstökeikassa joka tosin venyy useammaksi kuten ketun mukaan oli alunperin tarkoituskin. Ryöstöjen kohteena olevat isännät eivät tästä pidä ja käyvät sotaan ryövääviä eläimiä vastaan. Seikkailun lomassa painitaan niin aikuisten kuin lastenkin ongelmien kanssa ja juonessa on muutama sivupolku joissa käsitellään muun muassa isän pojalleen asettamia paineita sekä sukulaiskateutta. Elokuva ei yritä liikaa vaan käsittelee juuri sen verran teemoja kuin 90 minuutin seikkailuun mahtuu.
Eläinhahmot on inhimillistetty vaatteita myöten joka tekee perheen arkielämästä lähes realistista kuitenkaan huumoria unohtamatta. Elokuva muistuttaa tunnelmaltaan ja teemoiltaan melko paljonkin Andersonin aiempia rakastettuja töitä jotka ovat jakaneet mielipiteitä ja niin käy varmaan tämänkin elokuvan kanssa. Kyseessä on kuitenkin ihan täysverinen lastenelokuva joka periaatteessa on helposti lähestyttävä koko perheelle. Kekseliääseen kettuun on silti piiloteltu kaikenlaisia piilomerkityksiä ja vitsejä myös varttuneemmille katsojille kuten nykyajan perhe-elokuvissa trendinä on mutta ne eivät vie liikaa tilaa itse juonelta tai universaaleilta vitseiltä. Roald Dahlin visioimassa maailmassa pelottavatkin asiat vääntyvät hauskoiksi hienoisen mustan huumorin avustuksella.
Pääosaääninä toimii niinkin nimekäs kaarti kuin George Clooney mieskettuna, Meryl Streep naiskettuna, Jason Schwartzman kettupoikana sekä Bill Murray sekoilevana myyränä. Olen huono arvostelemaan animaatioiden ääninäyttelijöitä ja enimmäkseen sitä mieltä että ääninäyttely toimii jos siihen ei kiinnitä erityistä huomiota. Näin on Kekseliään ketun tapauksessakin ja kukaan näyttelijöistä ei nouse väärällä tavalla eläinhahmojen takaa esille. Wes Anderson oli täydellinen valinta tämän elokuvan ohjaisiin ja tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista nähdä joku toinenkin Roald Dahlin kirja hänen valkokankaalle tuomanaan. Kekseliästä kettua voi suositella lapsiperheille sekä Wes Andersonin ystäville varauksetta. Jos Andersonin elokuvat eivät ole vielä tuttuja on tämä mielestäni ihan yhtä hyvä lähestymisteos kuin vaikkapa Royal Tenenbaums tai Rushmore.
