Tositapahtumat innoittavat elokuvateollisuutta. Synnyttäen välillä turhankin innottomia tuotoksia, kuten The Clearing.
The Clearingin kohdalla taustalla kummittelee hollantilaisen Gerrit Jan Heijnin kidnappaustapaus vuodelta 1987. Siksipä ohjaaja Pieter Jan Brugge usuttaa Willem Dafoen ase kourassa Robert Redfordin kimppuun ja Helen Mirrenin kohtalona on istua kotosalla pikkuvaimona pohtimassa kovia kokenutta parisuhdettaan.
The Clearing kulkee eteenpäin – tai polkee paikoillaan – valjujen unikuvien lailla. Ilmassa roikkuu se pakollinen, usein tv:n pakkopullajännäreistä tuttu puolittainen dramatiikan tuntu, mutta niin ohuena, että pieninkin tuulenpuuska puhaltaa sen pois. Ja kun Dafoen tekoviiksiniekan ja amerikkalaisesta unelmastaan radikaalisti pois revityn uhrin pohtivainen patikka suoritetaan metsässä, niin tuuleehan siellä…
Hiljainen pikkuleffa yrittää kysellä sieppausdraaman keinoin, mitä rakkaus on ja mitä yhteinen arki lie, mutta lopulta se on vain tylsä kidnappausdraama ja jäähtynyt parisuhdesoppa samassa kulhossa. Hämmennettynä Willem Dafoen pahiskasvoille liimatuilla tekoviiksillä. Juuri Dafoen läsnäolo tuo jämäpisteet helposti unohdettavalle rainalle, jonka ”fanit” voivat todeta ihan kivaksi ja muut kommentoivat nukahtamalla. Kumpainenkaan ei kieli onnistuneesta leffasta.
