Odotukseni 80-luvun Amerikka-Japani -television minisarjasta eivät olleet kovin korkealla, alkaessani kyseistä teosta tapittamaan. Kaikki näyttelijät, paitsi tietenkin Toshirō Mifune, minulle aivan tuntemattomia. Lähdin kauniina kesäisenä iltana katselemaan Shōgunia.
On vuosi 1598. Erasmus -niminen hollantilaislaiva miehistöineen purjehtii kohti tuntematonta. Laivan yliluotsi John Blackthorne (Chamberlain) katselee tyyntä merta mitään aavistamatta. Matkaan tulee suurikin mutka, sillä merellä raivoaa kova myrsky. Salama iskee laivaan, ja se ajautuu karikkoiselle kalliolle. Seuraavaksi Blackthorne herää oudossa paikassa, jossa on oudon näköisiä ihmisiä oudoissa vaatteissa. Hän tapaa Anjiroo -nimisen kylän päällikön, Yabun (Sakai). Luotsin ja kylänpäällikön välit hioutuvat hyvinkin tiukoiksi. Blackthornea ryhdytään nimittämään Anjin-saniksi, joka tarkoittaa luotsia.
Sijaishallitsija Toranaga (Mifune) haluaa tavata Blackthornen. Heille kehittyy pienoinen ystävyyssuhde. Samaan aikaan luotsi rakastuu Sakuran herran vaimoon, Marikoon. Sisällissodan lähestyessä Anjin-san joutuu taistelemaan toista sijaishallitsijaa, Ishidoa (Kaneko), vastaan. Lisää ongelmia tuo myöskin rikkauksia kuljettava jesuiitta-veljeskunnan hallitsema Musta laiva.
Minisarja on hienoin koskaan näkemäni. Se on hyvin hienosti toteutettu, höystettynä mahtavilla näyttelijäsuorituksilla. Kiehtoo erityisesti Japanin historiaan perehtyineille – mahtavaa!
Tähän mennessä olen katsonut Shogunin peräti 9 kertaa!
