Italian neorealismin kulta-aikojen kärkiohjaajiin kuulunut Luchino Visconti tunnetaan parhaiten massiivisista teoksistaan kuten Maa järisee (La Terra trema: Episodio del mare,1948) ja Tiikerikissa (Il Gattopardo,1963). 70-luvulla huonosta terveydestä kärsinyt Visconti joutui tekemään sivutyömäisiä pikkuleffoja, joihin Intohimo ja väkivalta kuuluu. Elokuva sijoittuu kokonaan yhteen taloon ja juonirakenne on todella ohut.
Päähahmomme on professori (Lancaster), joka elää omissa oloissaan Roomassa. Hän omistaa massiivisen talon, jota pitää yllä vain professorin palvelija Erminia. Rauhallinen elämä muuttuu meluisaksi kun professori joutuu pakon edessä vuokraamaan talonsa eräälle porvaristoperheelle. Perhe osoittautuukin ryhmäorgioita, meteliä ja melskettä pitäviksi kauhunaapureiksi. Professori löytää ystävän perheen Konrad Huebelista (Berger), jonka ajatusmaailma johtaa professorin näkemään maailma uudella tavalla.
Intohimo ja väkivalta on Viscontille tyypillinen elokuva. Tämä on tarkkaan suunniteltu ja kauniin musiikin tahdissa kulkeva elokuvallinen taideteos, jossa Burt Lancasterin roolisuoritus on erittäin vakuuttava. Lisäksi Visconti ottaa jälleen käsittelyynsä Italian yläluokan rappioitumisen. Elokuvan loppuarvosanan jääminen kolmeen ja puoleen tähteen johtuu elokuvan liikapituudesta. Elokuva tarjoaa kaksi tuntia turhan pitkiteltyjä kohtauksia, joissa Visconti kertoo asiaa mutta myös pitkästyttää katsojan hyvin nopeasti.
Lopputulos jää siis kauaksi Viscontin parhaimmista elokuvista, mutta yleisesti ottaen Intohimo ja väkivalta on kiehtova matka Italian yläluokan muuttuneisiin moraalisiin arvoihin.
nimimerkki: Arviomies
