Raw Feed -tuotantoyhtiön aloituselokuva Rest Stop yhdisti teini-, muukalais-, kidutus- ja suljettutilakauhugenren kliseet ihan tyylikkääksi, mutta genreään kunnioittavasti varsin typeräksi paketiksi. Suoraan videolle tuotettuihin kauhu- ja sci-fipätkiin erikoistunut tuotantoyhtiö on John Shiban -nimisen miehen (Filujen ja jonkun Supernaturalin käsikirjoittaja) starttaama produktio. Idea on sinänsä hyvä, sillä Raw Feed -logon komeileminen kotelon kannessa takaa varmasti sen, että roskaista mässäilykauhua etsivä saa haluamaansa tavaraa. Ensimmäinen Rest Stop sai sen verran kannatusta kuitenkin, että sille väännettiin samassa hengessä jatkiskin paria vuotta myöhemmin. Taas kuvaruutu täyttyy verellä ja suolenpätkillä, ruosteiset sahat viuhuvat, teinit kirkuvat, punaniskajuntit ovat friikkejä, tissit vilahtelevat ja karmiva tappajakaveri on taas astetta pahempi. John Shiban on yhä käsikirjoittajana ja heiluu myös tuotantopuolella, mutta ohjaajan paikan hän on tällä kertaa luovuttanut herralle nimeltä Shawn Papazian. Aika nevari jannu, eikä ihme, sillä hän ohjannut aiemmin vain komediahalpiksen Horror High vuodelta 2005. Väliäkö tuolla, sillä hän on saanut kasaan kuitenkin ensimmäistä osaa toimivamman kokonaisuuden.
Idea on aika lailla sama kuin ykkösessä. Samalle vanhalle pysähdyspaikalle vanhan valtatien varressa pysähtyy joukko yläikäisiä teinejä, sitten kiljutaan ja juostaan pakoon aina askeleen edellä olevaa murhaajaa. Edeltäjässä kadonneiden nuorten rakastavaisten jäljille lähtevä kaveriporukka selvittää pysähdyspaikan mysteeriä joutuen itsekin uhriksi. Ykkösen tapahtumia kerrataan aika paljon, joten sen näkemättömyys ei haittaa tämän leffan seuraamista. Nuoret näyttelijät ovat taas aika heikkoja, mutta sivuosissa nähtävät vanhemmat kollegat osaavat ottaa homman enemmän huumorilla ja tekevät siten hauskoja hahmoja. Kieli on tukevammin poskella ja vitsejä on lisätty aiempaa osaa enemmän. Myös asuntovaunussa oleskeleva punaniskajunttifriikkisekasikiöperhe saa muutaman ekstraesiintymisen ykkösen ruutuaikaan verrattuna. Ensimmäisessä osassa mysteeri tuli jo selvitettyä, niin onneksi juttuun on lisätty sivujuonia ja vähän uuttakin ideaa. Itsenäisenä teoksena RS2 on joka tapauksessa toimivampi pätkä kuin ensimmäinen ja sopii hyvin kaveriporukan leffailtaa, jossa olisi tarkoitus katsoa semihuonoa kauhua.
Rest Stop 2 – Älä katso taaksesi on täysin tyhjänpäiväistä horrorviihdettä, mutta oikeassa mielentilassa ihan viihdyttävää törttöilyä. Veri lentää sen verran ahkeraan, ettei ihan heikkohermoisimpien kannata tähän tarttua. Ei luo mitään uutta aika koluttuun elokuvagenreen, mutta kello kahden aikaan viikonloppuyönä paremman tekemisen puutteessa tämä pläjäys kyllä ajaa asiansa. Ei tästä kyllä parin päivän päästä muista yhtään mitään.
