Jo yli 70-vuotiaan ohjaajan Sidney J. Furien nimi ei ollut ennestään tuttu kuin Pamela Andersonin tähdittämästä kurjasta V.I.P.-sarjasta. Tarkemman tarkastelun jälkeen miehen CV:stä löytyy kuitenkin muutama ihan ok plätty. Jokatapauksessa hänen ohjaamansa Ka$inoryöstö tuli ostettua muutamalla eurolla alelaariosastolta, kun kohtuunimekkäällä näyttelijäkaartilla varustettu leffa tuntui hintansa väärtiltä ostokselta. Sitä se ei kuitenkaan ollut.
Kaltoin kohdeltu ex-kyttä Ray Mercer (Robocopina paremmin tunnettu Peter Weller) vapautuu vankilasta, ja seksikäs vaimo Rebecca (Tia Carrere) odottaa portilla miestään. Ray ajattelee, että voisi aloittaa kaiken alusta, mutta silloin Rebecca ilmoittaa hänen järkytyksekseen haluavansa avioeron. Surusta homma hypähtääkin aivan toiseen ääripäähän: Las Vegasissa Ray voittaa pääpotin vaimon uudeksi rakastajaksi osoittautuvan Charles Atlasin (Dennis Hopper) omistamassa kasinossa. Harmi vain, että kasinoa ryöstetään juuri. Kankeiden käänteiden jälkeen juuri vankilasta vapautunut Ray onkin syytettyjen listalla. Sitten vielä Rebecca joutuu roistojen kidnappaamaksi. Huisia, mutta kun…
Furien ote kameraan on huono, ja tarina heittelehtii enemmän kuin auto rattijuopon käsissä. Superkova vankilasta vapautunut taistelija, eksoottinen vaimo ja henkeviä latteuksia laukova kasinopomo eivät ole hyviä hahmoja, ja karakterisaation kustessa myös kohtalaisen hyvä näyttelijäjoukko on ulapalla. Joe Pantolianokin tuntuu kadottaneen näyttelemisen lahjansa.
Kokonaisuutena Ka$inoryöstössä on miellyttäviäkin seikkoja, mutta ärsyttävät ratkaisut peittävät ne allensa. Vakavasti otettavaa showta tai viihdyttävää actionia tämä ei ole, pikemminkin kieli poskessa väännettyä b-luokan tv-leffaa kliseekuorrutuksella.
