Miksi minä tein näin? Miksi annoin uteliaisuudelle vallan ja annoin itseni johdatella aikamme pahamaineisimpiin elokuviin kuuluvan syöpäläisen, Guinea Pigin, katsellun?
Samaa voisi kysyä yhtä hyvin, että mikä sai Raamatun Eevan ottamaan ja syömään sen kielletyn hedelmän tai kreikkalaismytologiaan kuuluvan Pandoran avaamaan sen surullisen kuuluisan lippaan. Uteliaisuus, tuo yksi ihmisen valitettavista piirteistä, on jälleen aiheuttanut vain harmia.
Ensiksikin, voiko juonestua puhua mitään? 43 minuuttia jotain tuntematonta neitosta kidutetaan erilaisin keinoin ja tekoja suorittavat sadistit huutaa ja nauraa. Ja voitte hyvin arvata, onko tässä juonettomassa leffassa onnellista loppua.
Toiseksi: Kuka on oikeasti ajatellut tämän olevan hyvä idea? No okei, joku Satoru Ogura -niminen tuottaja ajatteli, että tyydytetään sairaan fantasian saastuttamia psykopaatteja tuomalla pseudosnuff-teoksia, mutta hei kamoon! Olisi edes miettinyt jotain tarinallista arvoa, sillä nyt emme edes tiedä, keitä nämä henkilöt edes ovat ja miksi näin tehdään. Edes semmoinen pikkiriikkinen dokumentaarinen henki olisi vähän nostattanut arvoa, mutta ei niin ei.
En todellakaan katso muita osia enkä varmanakaan suosittele näitä kenellekään. Tämän rinnalla lehmän höyryävä ulostekin maistuu mansikalta.
Ai niin, myös väkivaltaotoksetkaan eivät vakuuta. Pahempaakin nähty.
