Matt Damon ja Ben Affleck ovat tehneet yhdessä joskus laadukkaitakin elokuvaprojekteja (lue Good Will Huntingin), mutta jestas sentään minkälaiseen turhuuteen kaverukset ovatkaan laittaneet rahansa tämän “komedian” kohdalla. Todellinen nössöpoika (Luke Wilson) tekee puolentoista vuoden jahkailun jälkeen vihdoin aloitteen ja pyytää työpaikkansa hemaisevinta pimua (Denise Richards) kanssaan teatteriin. Treffit unelmien prinsessan kanssa muuttuu kuitenkin pienoiseksi painajaiseksi, kun hieman vähä-älyinen Phil sattuu matkan varrella treffiparin auton eteen.
Kaikennäköistä tavaraa sitä myydäänkin komedia-nimikkeen alla. Komedian pitäisi ymmärtääkseni naurattaa tai saada katsojansa ainakin hyvälle tuulelle. Kolmas pyörä ei tee näistä kumpaakaan, vaan pikemminkin nolostuttaa tahattomasti.
Elokuva olisi voinut olla ihan mukiinmenevää katsottavaa ilman Philin tarpeetonta roikottamista mukana lähes koko treffien ajan. Hahmo ei tuo elokuvaan tippaakaan hauskuutta, vaan on koko ajan ainoastaan ärsyttävä elementti elokuvassa. Treffit olisi saanut menemään pieleen monella paljon hauskemmalla ja idearikkaammallakin tavalla. Phil olisi voinut olla ehkä yksi viiden minuutin sivujuonne tarinassa, mutta epäonnistuneen hahmon jatkuva mukanaolo on yksinkertaisesti turhauttavaa. Leffan katsomisen jälkeen selvisi kyllä syykin Philin roolin järjettömään ylikorostamiseen. Leffan “päähenkilöä” näyttelevä Jay Lacopo on nimittäin tehnyt leffan käsikirjoituksen! Jay-pojunen halusi nähtävästi olla itse mahdollisimman paljon esillä ja työntää nokkansa kaikkiin mahdollisiin kohtauksiin.
Ei tällaista kiemurtelua ja kärsimystä aiheuttavaa katselukokemusta voi kenellekään toivoa, joten kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana Kolmannesta pyörästä!
