GIGO – tietokonejargonien akronyymikuningas joka kertoo että tietokone tekee [I]täsmälleen[/I] sen mitä sen käsketään tehdä. Inhimillisiä tai materiaalisia seurauksia ymmärtämättä. Tietokone on siis objektiivinen ja ennalta-arvattavissa oleva laite joka ei ymmärrä minkään arvoa. Scifin yksi suurista suosikki-ideoista Toisesta Maailmansodasta asti on tietokone joka kykenee ymmärtämään abstrakteja, ehkä jopa idealistisia käskyjä ja toteuttamaan ne kiihkottomasti ja luotettavasti.
Yhdysvaltojen presidentti (Gordon Pinsent) ilmoittaa julkisesti että kyseisen maan puolustus on siirretty ihmisen suunnitteleman supertietokoneen, Colossuksen haltuun ja siihen kuuluu myös ydinohjuksien käyttöoikeus. Charles Forbinin (Eric Braeden) johtama ryhmä on iloisella mielialalla, mutta Colossus huomaa toisen laitteen, Guardianin joka on rakennettu Neuvostoliittoon juuri vastaavaa tehtävää tekemään. Se on yllätys ja valitettavasti laitteet ovat liiankin tehokkaasti tehtyjä ja yhteydessä toisiinsa. Erehtyväinen ei siis voi tehdä erehtymätöntä. Muuttuvat olosuhteet pakottavat Colossuksen muuttamaan ohjelmointiaan.
Tietokone siis karkaa käyttäjiensä vallasta.
Lähtökohta on nykysilmin katsoen kohtuullisen antiikkinen, mutta visuaalinen ilme ja Joseph Sargentin kerronta ovat yhä toimivia. Vanhat tietokonelaitteet ovat uhkaavan oloisia ja luonnollisesti Colossus haluaa äänen joka on konemaisen monotoninen. Alkupuoli jonka aikana lähtökohta ja tunnelma rakennetaan on tasaisesti etenevää jännitystä, mutta rakenteen ja suuren juonenkäänteenkin selvittyä on jäljellä toinen puoli elokuvasta mikä osoittautuu dystooppisesta käänteestään huolimatta lattean tylsäksi.
Eric Braedenin esittämä Charles Forbin on tylsä, jokseenkin jäyhä ja analyyttinen tiedemies joka pukeutuu siististi ja puhuu hillityllä, rauhallisella äänellä. Hän on tottunut kontrolloimaan ympäristöään persoonallisuutensa ja asiantuntemuksensa voimalla, mutta silkkaa raakaa voimaa vastaan hän romahtaa. Muu näyttelijäkaarti on samaa tasaista, toimivasti esitettyä arkkityyppien massaa ilman sen suurempaa määrittelyä.
Lähtökohta toimii ja tunnelma on alkupuoliskon ajan suorastaan kylmä, mutta lässähtävä loppupuolisko ja antiklimaattinen lopetus vievät pisteitä. Enemmänkin kiinnostava historiallisen arvonsa vuoksi.
