Johnny Clay (Sterling Hayden) on päässyt vankilasta ja uusi ryöstö on jo suunnitelmissa. Raviradan ryöstö suunnitellaan epäinhimillisen tarkasti, mutta voiko inhimillinen tekijä ja arkiset huolet tärvellä niinkin tarkasti laaditun ryöstön?
Yhtenä liikkuvan kuvan neroista pidetty Stanley Kubrick tarjosi meille puoli vuosisataa sitten hyvin erilaisen elokuvan kuin 2001, Kellopeli Appelsiini ja Barry Lyndon. The Killing on äijäenergiaa ja neroutta säteilevä ryöstöelokuvien klassikko. Vaikka The Killingin aikoihin mestarin ote ei ollut yhtä taiteellinen ja persoonallinen kuin tämän jälkeisissä elokuvissa, on jälki silti mestarillista. Juuri tämä elokuva nosti Kubrickin ohjaajien kärkipäähän ja seuraavana vuonna valmistunut Paths of glory teki hänestä vertaansa vailla olevan neron. (Ihan virallisesti)
Käsikirjoitus on Kubrickin itsensä laatima, mutta elokuva perustuu Lionel Whiten romaaniin Clean Break. (Romaania en ole lukenut joten en tiedä kuinka uskollinen elokuva on alkuperäisteokselle) Sepä ei silti menoa haittaa sillä elokuva suorastaan hehkuu Kubrickin omaa “touchia” kässäripuolella. Suorastaan nerokas käsikirjoitus…Tapahtumien järjestys ei ole kronologinen, mikä lisää tarinan kiinnostavuutta entisestään. Joitain katsojia saatta häiritä kertojan mukana olo, joka ilmoittelee aina mihin kellonaikaan mikäkin kohtaus tapahtuu. Kubrick ei aluksi kirjoittanut kertojaa mukaan, mutta studio vaati sen lisäämistä, koska elokuvasta olisi saattanut tulla liian epäselvä ilman kyseistä lisäystä. Kertojan olisi voinnut vaihtaa minun mielestäni, vaikkapa kohtauksen ajankohdan ilmoittavaan “kehykseen”.
The Killing on monella tapaa samanlainen elokuva kuin Pulp fiction. Kummankin pätkän kohtauksien muuttaminen kronologiseen järjestykseen veisi pois kaiken järjen ja viehättävyyden. Tarantinohan on tunnetusti kova lainailemaan toisten ohjaajien elokuvista…
Ohjaus on Kubrickille ominaisesti mahtavaa. Taitava Kamerankäyttö on yksi ohjaajan tärkeimmistä taidoista.
Sen lisäksi, että The Killing on kirjoitettu ja ohjattu mahtavasti, näyttelijät tekevät ensiluokkaista työtä. Kovanaama Sterling Hayden, Kaksinaamainen Marie Windsor, sekä tietysti nuhjuinen ja hieman nössykkä Elisha Cook Jr. Kukaan ei tee huonoa roolisuoritusta vaan kaikki näyttelijät vetävät homman kovalla karismalla viimeiseen kohtaukseen asti (varsinkin Hayden ja Cook).
Sivistymättömästi ja moukkamaisesti pitää todeta, että ainoa miinus on välillä turhan hitaaksi jäännyt tempo, mutta eipä tätä sen takia tulisi jättää näkemättä.
The Killing on mainio rikoselokuva, toimiva trilleri, kiinnostava pienimuotoinen draama ja yksi viimeisistä ja parhaista Film-noir elokuvista. Viimeinen Film-noir valmistui vuonna 1958. (Orson wellesin Touch of Evil).
The Killing on viimeinen Kubrick-elokuva, joka valmistui ennenkuin hänet virallisesti tittelöitiin neroksi. Siltikin The Killing on yksi Kubrickin parhaista ja kaikkien elokuvanystävien tulisi tämä nähdä. Mainio elokuva!
nimimerkki: Scarface
