Thaimaassa asuva John Rambo (Sylvester Stallone) tienaa rahaa tappelemalla ja yleisluontoisena työmiehenä ja siinä sivussa auttaa buddhalaisia munkkeja. Eversti Sam Trautman pyytää tätä avukseen salaiseen tehtävään, jota hän itse lähtee tekemään Afganistaniin. Rambo kieltäytyy, mutta kuultuaan Trautmanin jääneen paikallisen ja vähemmän lempeän neuvostokomentaja Zaisenin (Marc de Jonge) käsiin lähtee itse perään. Perillä hän todistaa mieletöntä verilöylyä, osallistuu paikalliseen urheilutapahtumaan, vapauttaa Trautmanin, paikkaa haavojaan ja lopulta tuhoaa melkoisen lastin neukkuja karussa aavikkoympäristössä.
Rambon kolmas osa noudattaa samaa linjaa kuin toinen osa: täyttä toimintaa. Reaganismi vääntää esiin huonoimmat piirteensä ja lentävän lyijyn määrä on suunnaton. Stallone ei paljoa puhele ja antaa pääasiassa konekiväärin, muoviräjähteen, jousen ja AK:n hoitaa puhumisen, joskin myös paljaat kädet argumentoivat painavasti myös. Mukana on myös muutamia one-linereita, vaikka ne eivät oikein Rambon suuhun istu. Richard Crennan kivinaama on hyvä ja pääseepä hänkin käyttämään tulivoimaa ja Marc de Jonge roiston roolissa on jokseenkin karismaattinen ilkimys ja tekee yksiulotteisen suorituksensa täydellä teholla.
Kokonaisuus on kammottavaa reaganilaista sapelinkalistelua, mutta takeltematon kerronta, Syltyn, Crennan ja de Jongen karut suoritukset ja kiitettävä määrä (aikoinaan maailman väkivaltaisin elokuva) räjäyttelyä, veripärskeitä ja murjomista takaa viihdearvon korkeuden.
