Fido on visio maailmasta, jossa ihmiset elävät rinta rinnan zombien kanssa. Sota zombeja vastaan on takanapäin ja asiat on saatu suhteelliseen hyvään malliin. Muutama pikku yksityiskohta kuitenkin romuttaa muuten puhtoisen idyllin, kuten se, ettei kukaan enää kuole normaalisti, vaan kaikki muuttuvat zombeiksi, jollei jatkotoimenpiteisiin ryhdytä välittömästi.
Zombit on kuitenkin otettu osaksi yhteiskuntaa, ja heillä on siinä merkittävä paikka. Ne huolehtivat kaikista yksinkertaisimmista asioista, kuten toimivat kotiapulaisina, posti-, lehti- ja maitomiehinä. Kaikki toimiikin mallikkaasti, ainakin niin kauan kuin heidän kaulapantansa pysyvät sievästi kaulassa. Kaulapannat nimittäin pitävät huolen siitä, ettei zombien vietti ihmislihaan pääse pinnalle.
Tämän kaiken keskellä on nuori Timmy poika (K’Sun Ray), joka ei oikein tule toimeen muiden lasten kanssa. Hänen äitinsä Helen (Carrie-Ann Moss) kuitenkin muistuttaa, ettei saa näyttää liian yksinäiseltä etteivät naapurit huomaa. Helen, jolle on tärkeää, ettei näytä muita huonommalta, on katsellut liian kauan kateellisena naapureittensa kotizombeja, joten naapuriin muuttavan uuden perheen zombikatras on hänelle liikaa, ja hän hankkii oman hienon zombin (Billy Connolly), jonka Timmy päättää heti nimetä Fidoksi. Ainoa joka ei zombista ilahdu on perheen pää, Bill (Dylan Baker). Billillä on muutenkin isoja ongelmia läheisyyden ja tunteiden kanssa zombeista puhumattakaan, joten uusi elävä kuollut perheenjäsen vaatii melkoista sulattelua.
Timmyn yksinäisyysongelma on kuitenkin nyt ratkaistu, sillä onhan zombi huomattavasti parempaa seuraa nuorelle pojalle, kuin vaikka koira.
Ulkoisesti Fido näyttää ja kuulostaa samalta kuin lauantai-iltapäivisin MTV3:lta tulevat lastenelokuvat, ajoittaisia splatter elementtejä lukuunottamatta. Elokuvassa onkin yritetty yhdistää 1950-luvun puhtoisuudelle naureskelevaa satiiria, koko perheen elokuvaa, sekä mustaa komediaa. Harmi vain ettei yritystä ole ollut tarpeeksi. Aineksia olisi ollut paljon mehukkaampaan stooriin.
Vika ei kuitenkaan ole näyttelijöissä, Billy Connolly on varmasti ikimuistoisin zombi, mitä on nähty. Hän saa tästä elävästä kuolleesta irti yllättävän paljon, ottaen huomioon, että kummunikoi pelkästään örisemällä. Myös Carrie Ann-Moss tulkitsee hyvin kotirouvaa, jonka henkisesti kylmä aviomies on saanut käymään tyhjäkäynnillä. Erikoismaininta Timmyn naapuria Mr. Theopolista esittävälle Tim Blake Nelsonille, jonka hahmolla on vähintäänkin epäilyttävä suhde omaan “hehkeään” zombiinsa. Hahmossa on juuri sopivasti sellaista pähkähulluutta, jota elokuvaan olisi kaivattu enemmänkin.
Fido ei kuitenkaan ole huono ja sillä on ehdottomasti hyvätkin hetkensä. Elokuvan perusidea itsessään saa hymyn kasvoille. Ikävä kyllä hymy vain ajoittain hyytyy, kun elokuva ei oikein pysy liikkeessä.
