Killer’s Kiss on ohjaajanero Stanley Kubrickin toinen elokuva mutta ensimmäinen, jolla on vähääkään nimeä. Kubrick oli Killer’s Kissin valmistuessa vasta 27-vuotias, eikä ole mikään ihme että Killer’s Kiss tuntuu vielä jossain määrin lämmittelyltä. Mutta kyllä se on siitä huolimatta ihan nautittava pikku elokuva.
Killer’s Kiss on film noir -tyylinen elokuva nyrkkeilijästä, joka yllätyksekseen joutuu varsin erikoiseen tapahtumakierteeseen, johon liittyvät niin kidnappaus kuin äkillinen rakkauskin. Killer’s Kissin aloituskohtaus on koko elokuvan ehkäpä hienoin kohtaus. Päähahmo Davy Gordon (Jamie Smith) seisoskelee rautatieasemalla kun hänen kertojaäänensä taustalla selittää katsojalle hänen viimeisimpiä erikoisia kuulumisiaan. Aikaisin tuleva loppukohtaus (ennen rautatieasemalle paluuta) on myös hienoa katseltavaa ja saa jossain määrin jännityksen kohoamaan.
Killer’s Kiss koostuu lähinnä erikoisen lyhyistä kohtauksista, jotka ovat kuitenkin vahvalle perustalle ohjattuja, mutta mitään mullistavaa Kubrick ei vielä uransa tässä vaiheessa saanut aikaiseksi. Näyttelijätyö on kautta linjan aika mitäänsanomatonta.
Killer’s Kiss on suurimpia pettymyksiä minulle aikoihin. Missään nimessä se ei ole huono elokuva, näytti vain siltä että mestarin otteet olivat vielä Killer’s Kississä hieman ruosteessa. Kaltaiselleni Kubrick-fanille se voi olla pettymys.
Kukapa olisi silloin noin 50 vuotta sitten uskonut, että Kubrickista tulisi vielä maailman paras ohjaaja? Heti seuraavana vuonna Kubrick ohjasi The Killingin, jota jo sitten pidetääkin yleisesti hyvänä elokuvana. Mutta vielä vuosi The Killingin jälkeen Kubrickin ura huippuohjaajana alkoi, kun Paths of Glory kajahti yleisön tietoisuuteen ja Kubrickia pidettiin jo virallisesti nerona.
Elokuvaa suosittelen niille, joita Kubrickin uran alkuvaiheet kiinnostavat.
“It’s crazy how you can get yourself in a mess sometimes and not even be able to think about it with any sense-and yet not be able to think about anything else.”
nimimerkki: The Wolf
