Scorsesen leffojen fanina herran nimi ohjaajana kiinnostaa aina kun uusi tuotos on ilmestynyt. Lisäksi kun kaksi suosikkinäyttelijääni Leo DiCaprio ja Bob De Niro ovat mukana niin ei tätä voi jättää väliin kestosta huolimatta.
Killers Of The Flower Moonia voi nimittää elokuvatapaukseksi, joka perustuu traagiseen tositarinaan. Tarina ei ole missään nimessä miellyttävä eivätkä roolihahmot ole inhimillisiä… tai halukkaita ryhtymään inhimillisiksi. Mutta Leo onkin tämän takia oman taitavuutensa ja karismansa täydellinen valinta pääosaan. Samaa voi sanoa De Nirosta joka tekee parhaimman roolityönsä sitten 90-luvun jälkeen (en siis ollut The Irishmanin isoin fani valitettavasti). Lily Gladstone on uusi tuttavuus näyttelijänä ja tässä hän pääsee vähäeleisyydellään tekemään kauniin herkän roolityön muuten rujossa leffassa. Olen vakuuttunut tämän olevan hänen tie tähtiin.
Realistisuudessaan käsikirjoitus kuvaa hahmot kaikessa epätäydellisyydessään, ahneudessaan, julmuudessaan ja tyhmyydessään. Onneksi ajat ovat parantuneet, mutta jää väiteltäväksi miten paljon.
Verrattuna toiseen kestoltaan pitkään elokuvatapaukseen Oppenheimeriin toiselta mestaritekijältältä Killers Of The Flower Moonin käsikirjoituksesta puuttuu samanlainen ytimekksyys, joka sai unohtamaan keston. Huolimatta siitä, että filmi kärsii paikoin kestostaan kaikki on tekniseltä puolelta toteutettu loistavasti.
Vanhat konkarit ovat timanttisia rooleissaan ja Gladstone ansaitsi varmasti itsellensä vähintään Oscar ehdokkuuden. Kaikista muistakin näyttelijästä välittyy se, että he haluavat antaa parastaan. Brendan Fraser saattaa sortua ylinäyttelemiseen, mutta ei se haittaa. Oli myös hienoa nähdä Jesse Plemons näyttelemässä vaihteeeksi suoraselkäistä ja inhimillistä hahmoa. Mainitsemisen arvoisia ovat myös erinomainen John Lithgow ja The Last Of Us ohjelmassa vakuuttanut Scott Shepherd. Voi suositella kaikille tekijän ja näyttelijöiden faneille. Lisäksi niille, jotka ymmärtävät ettei leffojen ainoa tehtävä ole viihdyttää
