Hän oli amerikkalainen ikoni, jonka nimen kuuleminen herätti miehissä kateudensekaista kunnioitusta ja naisissa tietynlaisia eroottisia viboja. Hän oli ylimielisen röyhkeä ja henkisesti epävakaa. Hän oli patologinen valehtelija, jota suurin osa työtovereista kuvaili lähinnä pahatapaiseksi kauhukakaraksi. Hän oli käyttäytymistään alituisesti muunteleva kameleontti, joka omaksui aina erilaisen roolin sitä mukaa, kun seura hänen ympärillään vaihtui. Hän oli huume- ja alkoholiriippuvainen. Loppujen lopuksi hän oli riutuva AIDS-potilas. Kaikkea tätä oli John Holmes, pornolegenda ja aikuisviihdeteollisuuden maineikkain pelimies. Mutta oliko hän myös murhaaja? Tätä kinkkistä kysymystä sivuaa ohjaaja James Cox uusimmassa elokuvassaan nimeltä The Wonderland Murders.
Eletään vuotta 1981. Keskikesän aurinko kärventää Kaliforniaa, mutta pian luvassa on entistä kuumemmat paikat, kun kuuluisa Wonderland Avenue toimii näyttämönä raa’alle neloismurhalle, joka järkyttää koko Hollywoodia. Veritekoa seuraa pitkä oikeuskäyntien sarja, jossa pääepäiltynä on pornotähti John Holmes. The Wonderland Murders esittelee kaksi erilaista versiota tuon traagisen illan tapahtumista. Aluksi oman näkemyksensä pääsee kertomaan psykopaattinarkkari David Lind, jolla on hyvin vahva käsitys syyllisestä. Elokuvan toisella puoliskolla ääneen pääsee itse John Holmes, jonka tarina poikkeaa varsin voimakkaasti Lindin kuvaamasta skenaariosta. Joku siis valehtelee, mutta kuka? Katsojalle annetaan työkalut tämän visaisen tapauksen selvittämiseksi, ja loppujen lopuksi kotisohvalla pääseekin leikkimään yksityisetsivää ja vetämään omia johtopäätöksiään.
The Wonderland Murdersin ulkoasu onnistuu hyvin ilmentämään John Holmesin henkilökohtaista rappiota. Heti ensimmäisenä katsojan silmään pistää elokuvan synkkä, nuhjuinen, hikinen ja huumehouruinen yleisilme. Elokuvan alussa ohjaaja Cox sortuu pieneen yliyrittämiseen pyrkiessään luomaan leffaan kaaosmaista tunnelmaa. Katsojan tajunta täyttyy split screenista, nopeutuksista, zoomauksista ja hektisistä leikkauksista. Onneksi touhu kuitenkin rauhoittuu nopeasti, joten mitään epilepsiakohtausta ei sentään tarvitse pelätä.
Moraalivartijoiden ei kannata syöksyä barrikadeille, sillä päähenkilönsä mielenkiintoisesta uravalinnasta huolimatta The Wonderland Murders ei ole mitenkään sen kummemmin seksuaalisesti latautunut. Pornoelokuvien kuvauspaikoilla ei turhaan norkoilla ja muutenkin paljasta pintaa pihdataan jopa yllättävän paljon. Hieman poikkeavasta rakenteestaan huolimatta The Wonderland Murders on siis varsin perinteinen heist-elokuva, jonka keskeisessä roolissa nyt vain sattuu olemaan pornokuningas. Mutta kuten tiedetään, uuden ja mullistavan luominen käy päivä päivältä vaikeammaksi, joten perinteikkyyttä ja tietynlaista yllätyksettömyyttä ei mielestäni voi laskea varsinaiseksi haitaksi. The Wonderland Murders tekee sen mitä se tekee, ja lopputulos on harvinaisen onnistunut ja tasapainoinen viihdepläjäys.
Yksi The Wonderland Murdersin keskeisimpiä piirteitä on Val Kilmerin hieno paluu takaisin ruotuun. Ikuiseksi lupaukseksi ja hankalaksi työkaveriksi kuvaillun Kilmerin filmografia on näihin päiviin saakka pysynyt masentavan mollivoittoisena. Tässä tapauksessa heppu kuitenkin loistaa väsyneen pornostaran roolissa ja kyseessä on ylivoimaisesti miehen paras suoritus miesmuistiin. Myös muilla elokuvan päätähdillä on todistettavaa, sillä Lisa “Friends” Kudrow’n ja Dylan “The Practice” McDermottin elokuvaurat ovat lähteneet luvalla sanoen hapuilevasti käyntiin. McDermott on kokenut huikean muodonmuutoksen The Practice-sarjan jämäkästä asianajajasta The Wonderland Murders-elokuvan väkivaltaiseksi hirviöksi. Kudrow puolestaan vakuuttaa Holmesin suvaitsevana mutta kyllästyneenä puolisona.
Joistain aidosti kekseliäistä jipoistaan huolimatta The Wonderland Murders tuskin onnistuu järisyttämään kenenkään maailmankuvaa, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että laatutietoiset ja täydellisen viihdyttävät rikosjännärit eivät kasva puissa. Niinpä The Wonderland Murders osoittautuukin varsin positiiviseksi yllätykseksi ja oivaksi vaihtoehdoksi sateisen sunnuntai-illan ratoksi.
nimimerkki: esimies
