Syntynyt pahaksi tuli tuossa noin vuosi sitten YleTeemalta ja saan vain olla onnellinen, että sen katsoin. Se on nimittäin erinomainen draama, jossa on väkevä tarina.
Cristabel Caine (Joan Fontaine) muuttaa maalta kaupunkiin asumaan enonsa sihteerin, Donnan (Joan Leslie) luo. Donna on kihloissa rikkaan Curtis Careyn (Zachary Scott) kanssa ja sen vuoksi Cristabelista on tuleva hänen seuraajansa sihteerinä. Ei mene kauan kun paljastuu, että kiltti ja viaton Cristabel onkin häikäilemätön ja taidokas manipuloija, joka haluaa rikkaan Curtisin itselleen, vaikka vaikuttaa rakastuvan samassa talossa asuvaan kirjailijaan Nick Bradleyhin (Robert Ryan). Hän pystyy peittämään todellisen luonteensa kaikilta paitsi Donnan ystävältä sukkelasanainen taidemaalari Gobbyltä (Mel Ferrer) ja ajallaan myös Donnalle selviää totuus.
Syntynyt pahaksi on hyvin kirjoitettu elokuva ja dialogi on loistavaa, se on myös hieman rohkeampaa kuin 1940- tai 50-luvulla yleensä. Ei ohjauksessakaan ole valittamista, sillä onhan ohjaajana mies, joka loi Nuoren kapinallisen ja He elävät öisin eli Nicholas Ray. Elokuva pitää otteessaan loppuun saakka ja se kestää useammankin katselukerran.
Näyttelijät ovat erinomaisia, Robert Ryan (joka on, ei kun, oli loistava näyttelijä), Joan Fontaine, Joan Leslie ja Mel Ferrer. Valitettavasti Robert Ryan ei pääse näyttämään parasta draaman esittämistaitoaan, mutta silti hän on upea. Joan Fontaine on juuri sopiva manipuloivan Cristabelin rooliin, sillä hän esittää molemmat puolet uskottavasti ja näyttää viattomalta. Muutkaan eivät jää kovin pahasti varjoon, mutta Zachary Scott suoriutuu osastaan vähän vaisusti.
Vaikka elokuvassa ei olekaan monta naista, ovat naisroolit vahvoja kuten myös Rayn elokuvassa Johnny Guitar. Syntynyt pahaksi on hieno draama, joka ei mene niin vakavaksi, että alkaisi masentaa. Vaikka se ei olekaan mullistava elokuva, on siinä sitä jotain, joka pakottaa katsomaan sen uudelleen ja uudelleen.
nimimerkki: LeffaPopcorn
