Älkää syökö päivänkakkaroita antaa jo hupsulla nimellään olettaa, että kyseessä on poskettoman hauska komedia. Tähän oletukseen tuudittautuessaan katsoja ei taatusti tunne saavansa leffalta kaipaamaansa huumorimäärää. Huonosta leffasta tässä tapauksessa ei silti voi puhua. Älkää syökö päivänkakkaroita on sellainen kepeä, parin virnistyksen arvoinen perhekomedia, jonka seurassa parituntinenkin vierähtää mukavasti, jos siltä tosiaan ei odota liikoja.
Ikipirtsakka Doris Day esittää tuttuun tyyliinsä helposti hymyyn sulavaa touhutyttöä. Tällä kertaa Day ei tavoittele Rock Hudsonin käsivarsille pääsyä, kuten useassa muussa elokuvassaan, vaan esittää kitkerän teatterikriitikon (Niven) herttaista kotirouvaa. Doriksella eli rouva Kate Mackayllä on neljä vekkulia natiaista kasvatettavanaan. Pikkuiset ovat oikeastaan varsinaisia riiviöitä – yhtä heistä on pakko pitää peräti häkissä. Perheen elämää ei yhtään helpota se, että isipappa nousee kaupunkinsa kahdentoista arvostetuimman kriitikon joukkoon. Isompi palkkashekki suo tilaisuuden muuttaa isompaan taloon, mutta mitäpä jos uusi kämppä onkin täysi murju? Ja mitä mahtaakaan tapahtua, kun kriitikon itsensä nuoruusvuosinaan kirjoittama jämänäytelmä halutaan vihdoinkin esittää suurelle yleisölle?
Elokuvan lähtökohdat ovat kieltämättä kutkuttavia. Sen tempossakaan ei moittimista, vitsiä pukataan vitsin perään vähintään moderato (= käyden). On kuitenkin otettava huomioon, että huumori on 1950/-60-luvun tapaan perin kilttiä ja tapahtumien pyöriessä enimmäkseen amerikkalaisen kotirouvan arjen ympärillä voi niistä löytää aika vähän itselleen läheisiä juttuja.
Leffan puitteet ovat tuttuun Hollywood-tyyliin huolella tehdyt. Värit ovat raikkaita kuin Doris Day pääosassaan ja tilat avaria kuin unelma-asunnoissa aina. Varsinaisia musiikkinumeroita rainassa on oikeastaan vain kaksi, joten siihen puoleen katsojan ei tarvitse pelätä uuvahtavansa.
Älkää syökö päivänkakkaroita ei säikyttele, ei piinaa jännityksellä, eikä aiheuta vaivaa juuri aivoillekaan. Siinä mielessä se ei ole kovin kaksinen leffa. Kilttiä perhekomediaa etsiville tällaiset elokuvat ovat kuitenkin aina must.
