Legendaarinen Nikolaus Günther Nakszynski, joka tunnetaan paremmin nimellä Klaus Kinski, kuoli 23.11.1991 kotonaan Kaliforniassa. Kahdeksan vuotta myöhemmin hänen kanssaan viisi kertaa työskennellyt ohjaaja Werner Stipetic, joka tunnetaan paremmin sukunimellä Herzog, teki dokumentin, missä hän käsittelee suhdettaan Kinskiin ja muistelee koettelemuksia, joita hän koki työskennellessään Kinskin kanssa.
Herzogin matka alkaa Münchenistä, missä hän käy samassa asuinrakennuksessa, jossa hän asui nuorempana ja sattumalta Kinski asui myös siellä. Vaatii suunnatonta raivoa ja vakaumusta raivota 48 tuntia putkeen ja murskata kylpyhuone paljain käsin hienojakoiseksi soraksi.
Matka jatkuu viidakkoon, missä Herzog muistelee Aguirre – der Zorn Gottes-elokuvan kuvaamista. Katsoja saa taas nauttia huvittavista kertomuksista Kinskin raivoamisesta ja Herzogin itsepäisestä asenteesta. Ehkä Herzogin itsepäisyys sai Kinskin hieman kesyyntymään, mutta vain siinä määrin missä raivoava mielipuoli on mahdollista kesyttää.
Road-movien filosofiaa hyödyntäen Herzog kulkee eteenpäin ja verestää muistojaan Kinskistä ja hankkii myös muiden heidän elokuvissaan työskennelleiden ihmisten muistoja montaasiinsa. Erityisesti Eva Mattesin ja Claudia Cardinalen kuvaus rikkoo myyttiä raivoavasta sekopäästä tehokkaalla tavalla.
Alun raivoavasta sekopäästä alkaa muodostua myös pehmeämpi kuva ja erityisesti niissä kuvissa, joissa Kinski ja Herzog eivät ole työoloissa näkee selkeää kiintymystä ja yhteistä kunnioitusta. Nämä kaksi miestä olivat paitsi taitavia ammattilaisia, myös erittäin hyviä ystäviä, joiden hirmuiset riidat eivät johtuneet luonteen sovittamattomuuksista vaan ammatillisista erimielisyyksistä.
Lopun lähestyessä huomaa, että Herzog on rakentanut myyttiä ja ollut tietoisen valikoiva muistaessaan vain ne asiat, joista jää positiivinen mielikuva ja sellaisena elokuva noudattaa hyvin Kinskin näkemystä, jonka mukaan ihminen on tuomittava paheiden mukaan.
Werner Herzogin mukaan Kinski ei ollut paheeton tai virheetön ihminen, mutta hänen raivokkaan luonteen ja törkeän asenteen takana saattoi olla tietoinen pyrkimys luoda itsestään jotain suurta ja legendaarista. Kinskin omaelämänkerta onkin täynnä törkeyksiä, raivoa, vihaa, häikäilemätöntä sukupuolista hurjastelua ja lisää vihaa on ehkä paras osoitus tästä pyrkimyksestä. Herzogin dokumentti pehmittää tätä itsetietoisen rosoista kuvaa ja jättää Kinskistä ystävällisen ja voimakasluonteisen kuvan.
Erinomainen dokumentti, jonka viihdyttävyysarvo on erittäin korkea.
nimimerkki: Jurpo
