Cyrano oli isonenäinen runoilja, joka ihastui ihanaiseen naiseen, mutta häpesi ulkonäköään niin paljon, että päätti auttaa samaan naiseen ihastunutta komeampaa ystäväänsä yhteen leidin kanssa. Steve Martin värkkäsi aikoinaan tästä osittain tositapahtumiin perustuvasta jutusta elokuvan Roxanne. Siinä tarina kulki nykyajassa, tässä versiossa taas sukupuoliroolitkin on käännetty ylösalaisin.
Janeane Garofalo esittää elukkaradion juontajaa, Abbya, jonka ääneen ja älyyn eräs kuuntelija (Chaplin) rakastuu. Abby ei ole kovinkaan hehkeä ilmestys, joten hän pyytää malliystäväänsä (Thurman) tilalleen. Tämä neito ei valitettavasti ole kovinkaan älykäs, joten petos uhkaa paljastua. Kiperät tilanteet ovat elokuvan parasta antia.
Garofalo Abbyna on ollut nappivalinta, mutta Thurman ei oikein vakuuta hölmönä blondina. Ben Chaplinilla on ulkonäköä ja jonkin verran kykyjäkin, mutta karismaa puuttuu. Joku muu olisi ollut parempi valinta. Tai ehkäpä vika on vuorosanoissa, jotka saavat näyttelijät vaikuttamaan kömpelöiltä.
Romanttinen komedia. Kaksi sanaa, jotka saavat allekirjoittaneen joskus (lähes) hyppimään riemusta ja säntäämään television ääreen. Tätä soopaa ei tulisi kenenkään katsoa, utopistisempia kuvitelmia kuin missään Sci-Fissä. Näissä pätkissä ihmeellisimmät fantasiat ovat salakavalasti tunnemaailman puolella. Oikeassa elämässä kukaan ei ole kiinnostunut kenestäkään ja mies ei jahtaa naista, ei vaikka femakko olisi missi ja ruudinkeksijä tai jotain täysin muuta.
