Ring! Kari Väänäsen puhelin soi, ja mies toki vastaa. Puhelimessa on ruotsalainen mies, joka syystä tai toisesta haluaa kertoa Väänäselle oman käsityksensä Kyllikki Saaren murhan tapahtumien kulusta. Kari Väänänen tämän kuultuaan luonnollisesti innostuu, uuden elokuvan käsikirjoituksen runko on valmis! Siitä sitten elokuvaa tekemään ja tosiaan: Kyllikki Saaren murhatapaus paistaa läpi selvästi, elokuvan alkumetreillä suorastaan häiritsevästi.
Taisto Reimaluodon esittämä poliisi saapuu pieneen kylään tutkimaan Annikki Niemen murhaa, jonka selvittämisessä entiset virkaveljet ovat epäonnistuneet. Nopeasti käy selväksi, ettei poliisi ole tervetullut vieras. Jokainen kylän asukkaista tuntuu tietävän jotain – ja vaikenee. Lisäksi tutkimusta hankaloittavat paikalliset rikolliset (Taneli Mäkelä, Antti Majanlahti ja aina mainio Vesa Vierikko).
Tunnelma nousee nopeasti jännittäväksi, mutta ilmapiiri lässähtää nopeasti. Juttua ratkotaan pitkälti poliisin omissa aivoissa, kunnes totuus tapauksesta kerrotaan. Katsojalle tarjotaan järin niukasti materiaalia ja sekin jätetään katsojalle itse työstettäväksi. Tosin ratkaisu käy turhan helposti mielessä jo alkumetreillä.
Elokuva ei ole kovinkaan kunnianhimoinen. Aina välillä saadaan nauttia pienestä nujakoinnista tai jännityspätkästä, mutta kokonaisuus on melko rauhallinen. Kun tapahtumaympäristönä on hiljainen kyläyhteisö, ainekset antavat lopputuloksena yllättävänkin väkevän tunnelman. Lisäksi elokuvassa pyöritään taitavasti uni- ja houremaailman sekä todellisuuden välillä jopa saumattomasti. Näyttelijätyö on perinteisen suomalaisen vähäeleistä, muttei siitä huolimatta suinkaan taidotonta. Kirkkaat värit vievät ajatukset aikaisemmille vuosikymmenille, mutta lievä psykologinen anti tuo ne lähemmäksi nykypäivää. Kirjaimellisesti ajaton teos, siis. Ennen kaikkea taitavasti luotu kokonaisuus!
nimimerkki: Allekirjoittanut
