Satunnainen kohtaaminen kehäraakiksi luonnehdittavan Tullyn (Stacy Keach) ja Ernien (Jeff Bridges) kanssa saa jälkimmäisen aloittamaan nyrkkeilyuran ammattilaisena ja samoihin aikoihin ensiksi mainittu aloittaa suhteeksi laskettavan tapahtuman itsetuhoisen Oman (Susan Tyrrell) kanssa ja myöhemmin Tully vielä aikoo palata kehään Ernien alkaessa siirtyä omaan elämäänsä.
John Hustonin, arvovaltaisen partasuujermun ohjaama Fat City ei omaa vahvaa alkua tai loppua. Se alkaa keskeltä päähenkilöidensä ankeaa elämää ja päättyy sen keskellä. Mestarikuvaaja Conrad Hall vangitsee kalifornialaisen miljöön ankeuden suorastaan naturalistisella otteella ja sama autenttinen ilme on paitsi kuvassa myös tapahtumissa ja henkilöhahmoissa. Kris Kristofferssonin haikea musiikki säestää hiljakseen kirjaimellista työläisrealismia ja nyrkkeilykohtaukset eivät ole kauniita, mutta ne ovat toimivia.
Stacy Keachin murjotti olemus on täysin uskottava vanhalle kehäraakille joka yrittää löytää jotain merkitystä ohuelle, päämäärättömälle elämälleen. Elokuvan ensisijaisena päähenkilönä Keach hallitsee elokuvaa vakaalla, hiljaisella liekillä joka kaikesta pihinästä huolimatta yhä kytee. Jeff Bridges nuorena ja innokkaana Ernienä ei jää yhtään sen heikommaksi ja hän ottaa harteilleen painavan taakan.
Susan Tyrrell oikuttelevana Omana ei jää yhtään sen heikommaksi ja hänen murheellinen, kiduttava suorituksensa olikin Oscar-ehdokkuuden arvoinen työ. Itsetuhoinen ja oikukas Oma sopii virheettä nuhjuiseen kokonaisuuteen ja tekee ankeat ihmiskohtalot molempia sukupuolia koskevaksi piirteeksi.
Vaikka aihepiirin realistinen kuvaus on vahvuus on se myös heikkous. Huston kuvaa epäonnisia henkilöitään inhimillisellä, ystävällisellä tavalla, mutta antaa heidän heikkouksien olla kärsimyksien syynä eikä anna edes väliaikaista toivoa. Realismi ja kaunistelematon tunnelma saa aikaan melkoisen ankean elokuvan mikä ei suinkaan paranna mielialaa ja koska teknistä kikkailua ei ole mukaan laitettu ei sekään voi peittää kokonaisuuden ankeaa luonnetta. Karu ja hienostumaton elokuva, mutta juurikin sen takia vähemmän miellyttävää katsottavaa, sillä mikään ei etäännytä katsojaa.
