Todettakoon heti aluksi, etten ole mikään suuri King-fani vaikka pidän niistä hänen kirjoistaan mitä olen lukenut. Näiden pohjalta tehdyt leffat taas ovat melko surkeita tekeleitä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Hohto, Carrie). Olen lukenut Langolieerit novellina, osana miehen Sydänyö-kauhukokoelmaa, ja ajatellut kuinka siitä saisi mahtavan elokuvan. Kuullessani kavereilta, että kyseinen elokuva/minisarja on filmattu ja näytetty meillä Suomessakin telkusta, olivat odotukset korkealla elokuvan suhteen. Alkoi todella mietityttämään miten se novellin pelottava tunnelma on saatu elokuvan muotoon, joten pakkohan tämä oli tarkistaa.
Juoni on seuraavanlainen. Lennolla L.A.:sta Bostoniin kourallinen ihmisiä huomaa muiden matkustajien kadonneen koneesta. Myös lentäjät ovat poissa, mutta onneksi selviytyneiden joukosta löytyy kotiinpaluumatkalla ollut pilotti ja pakkolasku autiolle Bangor Mainen kentälle alkaa. Joukkoon kuuluuvat myös tieteiskirjailija, sokea tyttö, entinen hallituksen agentti, psykopaattinen bisnesmies sekä viisi muuta matkustajaa. Laskeuduttuaan maahan he huomaavat ettei mikään siellä ole kohdallaan. Pilvet eivät liiku, juomat ovat mauttomia, ruoka maistuu paperille ja kellot ovat pysähtyneet. Muita ihmisiä ei näy mutta jokin on tulossa heitä varten. Jokin, jolla on kova nälkä… Alkaa jännittäminen siitä mihin matkustajat ovat joutuneet ja pääsevätkö he takaisin omaan maailmaansa.
Kuten aiemmin mainitsin odotukseni olivat korkealla tämän suhteen. Noh, pettymys olikin sitten kova, koska elokuva jätti kylmäksi. Juoni on erinomainen (kiitos Kingin alkuperäisteoksen), mutta siihen hyvät puolet loppuvat. Itselleni tuntematon Tom Holland ei ilmeisesti ole edes yrittänyt ohjata kunnolla, vaan leffa on yhtä pitkästyttävä kuin moni muukin Kingin elokuva/minisarja. Tämä johtuu paitsi ylipituudesta, myös laimeasta ohjauksesta, jonka ansiosta kauhukohtaukset eivät onnistu pelottamaan. Tosin elokuvaan on saatu ahdistava tunnelma, joka toimii paremmin kuin yksittäiset pelottelukohtaukset. Olisi silti kuvitellut ammattilaisten saavan enemmän irti näin mielenkiintoisesta tarinasta.
Näyttelijät ovat tuntemattomia b-luokan tähtiä ja melko pökkelöitä sellaisia. Ainut mielestäni hyvä näyttelijä on Bronson Pinchot psykopaattisena bisnesmiehenä, joka on valmis jopa tappamaan päästäkseen pakoon langolieerejä. Dean Stockwell menettelee tieteiskirjailijana, joka yrittää hämärällä logiikallaan selvittää tapahtumia. Itse tarinan isä herra King piipahtaa myös elokuvassa pienessä sivuroolissa.
Entäpä langolieerit? Miltä ne näyttävät? Aivan käsittämättömän tökeröiltä, koneella väsätyiltä Doomista karanneilta CGI-monstereilta. Tosin muutkin leffan erikoistehosteet ovat sitä luokkaa että huh huh. Langolierssiin pätee sama kuin moniin muihin kauhuelokuviin, eli se mitä katsojille ei näytetä pelottaa enemmän kuin se mitä näytetään. Kirjassa tällaiset yksityiskohdat syntyvät lukijan mielikuvituksessa ja ne pystyy kuvittelemaan niinkuin itse haluaa. Kirjassa lukija myös tietää mitä henkilöt ajattelevat, ja se tuo hahmoihin syvyyttä joka puuttuu elokuvasta.
Pettymykseksi täytyy todeta, että Langolieerit on vain uusi lisä b-luokan leffojen synkkään massaan. Se voinee olla säväyttävämpi elämys niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, joten heille leffaa voi suositella pienellä varauksella. Muuten vain King-faneille.
nimimerkki: panaani
