Katsoin ensimmäisen anime-elokuvani noin kolme kuukautta sitten. Kyseessä oli Studio Ghiblin maineikas Prinsessa Mononoke. Olin välittömästi aivan myyty ja tänä kolmena kuukautena olenkin katsonut lähes kaikki kyseisen studion tuottamat elokuvat. Vaikka lähes jokaisen elokuvan kansi ja leffatykistä ennalta luettu juoni ovat vaikuttaneet tylsiltä, olen saanut lähes joka kerta yllättyä positiivisesti. Tästä syystä en viime aikoina enää yllätykkään, vaikka leffa ennalta vaikuttaisi tylsältä ja lopulta osoittautuisi sisältä kauniiksi timantiksi. Sitä ne Ghiblinin leffat vain ovat ja niin oli tämäkin.
Kissojen valtakunta on kaunis tarina Haru nimisestä tytöstä, joka joutuu tahtomattaan matkalle hyvin erikoiseen, joku voisi sanoa jopa Liisan ihmemaa-tyyliseen maailmaan. Niin kuin lähes kaikki Ghiblin animetytöt, Harukin saa minut rakastumaan itseensä tällä viattomalla nuoren koulutytön roolillaan… Harun lisäksi mukaan häntä pakkohäistä pelastamaan mahtuvat lihava hiukan äkäinen Muta, tyylikäs Paroni Gikkingen, kaunis Yuki-kissa ja hiukan etäiseksi jäävä korppi Toto. Tarinan aikana Haru kamppailee itsensä kanssa haluaako hän unohtaa itsensä ja muuttua lopullisesti kissaksi vai oppia olemaan oma itsensä ja palata ihmisten maailmaan. Ehkä kissana olo ei olekaan niin paha juttu kuin aluksi näyttää eikä siksi väistämättömältä näyttävä loppuelämä kissana paratiisimaisessa kissojen valtakunnassa näytäkään Harusta niin vastenmieliseltä.
Katsoin eilen Ghiblin elokuvan nimeltä Sydämen kuiskaus. Kyseisessä elokuvassa esiintyi melko keskeisessä roolissa omalla historiallaan varustettu tyylikäs kissanukke, jonka tarinan päähenkilö Shizuku herättää henkiin ensimmäisessä fantasiakirjassaan. Mietin tuolloin, että tuon kissan ympärille saisi varmasti mainion tarinan. Kuinka ollakaan seuraavana päivänä huomaan, että seitsemän vuotta Sydämen kuiskauksen jälkeen tuo samainen kissanukke onkin saanut oman elokuvansa, johon nimi on vaihtunut Paroni Humbert von Jechingenistä Paroni Humbert von Gikkingeniksi. Kissoilla on niin ilmiselvä yhteys, että ehkä niiden nimet oli alunperin tarkoitettu samoiksi ja nimien ero juontaa juurensa vain käännösvirheestä. Yhtä kaikki, oli melko erikoista oli huomata, ettei kukaan Ghibli-fani ollut tähän päivään mennessä noteerannut leffatykissä näiden elokuvien selvää yhteyttä.
Tarkemmalla tutkiskelulla Sydämen kuiskauksesta löytyy selkeitä juuria koko Kissojen valtakunnan päähenkilökolmikkoon. Molemmissa päähenkilönä esiintyy nuori koululaistyttö salaisine ihastuksineen ja alussa mukana pyörivine bestiksineen. Lisäksi sama lihava hiukan itserakas kissa löytyy molemmista elokuvista vieläpä samalla nimellä, Muta. Reiko Yoshida löysi Kissojen valtakunnan päähenkilönsä siis selvästi Sydämen kuiskauksesta. Päätös kissojen siirtämisestä toiseen leffaan ei ole ollut huono, sillä Yoshida on onnistunut tuomaan mainiosti näiden Sydämen kuiskauksessa liian vähälle huomiolle jäävien hahmojen persoonat esille ja näin Kissojen valtakunta on kuin jatko-osa Sydämen kuiskaukselle.
Jos minua jokin Kissojen valtakunnassa kuitenkin jäi kaivelemaan, niin Kissojen valtakunnan kuningas. Hän on kuin hullujen huoneelta karannut epäsiisti omahyväinen diktaattori, joka heitättää alamaisiaan palatsin ikkunasta hiukan turhan heppoisin perustein. Tuntuu jotenkin mahdottomalta, että tällaisella otuksella on niinkin sivistynyt, komea ja hyväkäytöksinen poika, prinssi Lune. Jostain omituisesta syystä Lunea näkyy keskeisestä roolista huolimatta vain nopeasti alussa sysäämässä tapahtumaketjun liikkeelle. Tämän jälkeen hän mystisesti katoaa ja on läsnä enää vain muiden keskusteluissa ja lopulta hän ilmestyy elokuvan loppupuolella tuomaan ratkaisun koko ongelmaan. Luonnollisesti pahis-kuningas tuottaa vielä tämänkin jälkeen ongelmia, kun tulee ilmi odottamattomia paljastuksia Mutan synkästä menneisyydestä. Prinssi jää kuitenkin ihan liian etäiseksi kaikesta hänen ympärillään pyörivästä kohusta huolimatta eikä hän siksi tunnu kovin järkevältä linkiltä tässä koko juonessa.
Ghibli on näiden vuosien aikana tuottanut useita niin huikeita anime-elokuvia, ettei Kissojen valtakunta hienoudestaan huolimatta millään yllä sinne korkeimpaan kärkeen. Tähän mennessä olen katsonut 15 Ghiblin elokuvaa ja itseasiassa joudun toteamaan, että tämä elokuva yltää neljästä täysin ansaitusta tähdestä huolimatta vasta sijalle 10. Uskallan silti huoletta suositella elokuvaa kaikille Ghibli- ja anime-faneille eikä se varmasti jätä kylmäksi muitakaan, jotka vain uskaltautuvat ennakkoluulottomasti Kissojen valtakuntaan.
