Mikäpä se on kotisohvalla köllötellessä kun TV:ssä vinguttaa kolme maailman parhaisiin kitaristeihin lukeutuvaa äijää, nimittäin: Joe Satriani, Steve Vai ja Yngwie Malmsteen. Innostuin G3-projektista melko hiljattain kun tulin katsoneeksi Steve Vain “Live in Astorian”. G3:han on jo itse asiassa vanha juttu, jota uudistetaan vuosittain niin että soittajat vaihtuu, mutta nimi pysyy samana. G3 on jo viidennessä miehityksessään ja nyt saadaan vasta toista kertaa hommaa tarkasteltavaksi lattymuodossa. Ensimmäinen taltiointi löytyy vuodelta 1996, jolloin kitaran varressa olivat Joe Satriani, Eric Johnson ja Steve Vai. Näyttää pahasti siltä että muusikko, kitaransoitonopettaja Satriani on koko proggiksen takana alunperin. sillä mies tuntuu löytyvän jokaisesta G3-kokoonpanosta.
Mennäänpä sitten itse pläjäykseen. Jokainen soittaja vetää oman osuutensa ja lopuksi jamitellaan porukassa. Satriani on oikeastaan itselle kaikkein vierain kaveri. Heppu vetää alkuun viisi biisiä ja täytyy kyllä sanoa että, hemmetti! Soitto on todellakin maagista kuultavaa. Vai pistää omassa osuudessaan ekaksi kolmikaulaisella kepillään sellaisen pläjäyksen että katsoessa/kuunnellessa meinaa alkaa naurattamaan kun soitto skulaa niin maan perusteellisen komeasti. Vailta nähdään vain kolme biisiä, joka on pienoinen pettymys. Yngwie astuu viimeiseksi kehiin ja hepun tuotanto on selkeästi tutuimpaa. Livenä en ole äijää nähnyt oikeastaan missään muodossa. Pöhöttynyt Ynkkä pistää Rolex ranteessa Ferrarin tarroilla vuoratulla kitarallaan neljä vanhaa helmeä ja yhden biisin kuvauksen aikana vielä ilmestymättömältä Attack!! -levyltä. Kitara pyörii kaulan ympärillä ja välillä potkitaan munille näkymättömiä miehiä.
Täytyy kyllä sanoa, että Ynkkä ei oikein sovi tähän porukkaan jamittelumielessä. Siinä missä Satriani sekä Vai tyylittelevät ja etsivät uusia ulottuvuuksia, Ynkkä käyttää otelautaa kiitoratana totutun tyylinsä mukaan, tavoitteena soittaa mahdollisimman monta nuottia vähässä ajassa. Jamitteluhomma ei oikein natsaa tiluttelun kanssa ja muutenkin tuntuu välillä että Ynkällä on ihan omat kuviot lavalla. Homma toimii tämän G3:n osalta parhaiten miesten omissa vedoissaan, ei ryhmänä. Toki miellään tälläisia taltiointeja katsoon, oli sitten jamittelu onnistunut miten vaan.
Kuvasuhde on Letterbox, eli zoomaamalla saa täytettyä laajakuvatöllön ruudun. PCM-äänen lisäksi laajempana aänenä pitäisi olla 5.1. Dolby Digital Surround. Ainakaan itselläni ei vahvistin asettaudu Dolby Digital 5.1 -tilaan kuten aina 5.1. äänen valinnan jälkeen. Useampaan kertaan tuli valittua 5.1. lätyn audioasetuksesta, mutta ei. Mikä lie lopulta ääniformaatti(?) Tuo askarruttaa vieläkin.
Kyllähän kyseessä on kolme maailman parhaisiin lukeutuvaa kitaristia omassa genressään. Kokonaisuutena lätty on hiukan keskitasoa parempi julkaisu, jos ajattelee musajulkaisuja ylleensä. Extroja ei pahemmin ole jos ei laske mukaan pakollisia perustietoja soittajista tekstimuodossa. Kitaristeille tai kitaristiksi aikoville tällä levyllä on huomattavasti enemmän annettavaa kuin ihan peruskuuntelijalle.
[B]Setti menee näin:[/B]
[B]Joe Satriani:[/B] 1. Satch Boogie 2. The Extremist 3. Starry Night 4. Midnight 5. The Mystical Potato Head Groove Thing Steve
[B]Steve Vai:[/B] 1. I Know You’re Here 2. Juice 3. I’m The Hell Outta Here
[B]Yngwie Malmsteem:[/B] 1. Evil Eye 2. Baroque and Roll 3. Acoustic Guitar Solo 4. Adagio 5. Far beyond The Sun
[B]G3-jamit:[/B] 1. Rockin’ In The Free World 2. Little Wing 3. Voodoo Child (Slight Return)
Pistetään tähän vielä vertailun vuoksi G3-projektin kokoonpanot eri vuosilta jos asia kiinnostaa.
[B]1996:[/B] Joe Satriani, Steve Vai ja Eric Johnson (sekä Kenny Wayne Shepherd muutamassa ensimmäisessä showssa)
[B]1997[/B] (Eurooppa) Joe Satriani, Steve Vai ja Adrian Legg
[B]1997:[/B] (USA) Joe Satriani, Kenny Wayne Shepherd ja Robert Fripp
[B]1998:[/B] Joe Satriani, Michael Schenker ja Uli Jon Roth
[B]2000:[/B] Joe Satriani, Steve Vai, Eric Johnson (alkuperäisen kokoonpanon re-union)
[B]2001:[/B] Joe Satriani, Steve Vai ja John Petrucci
[B]2003:[/B] Joe Satriani, Steve Vai ja Yngwie Malmsteen
