Hyvässä lastenelokuvassa on mukana paljon mielikuvitusta, vauhtia, jännitystä sekä paljon hauskoja kohtauksia. Vielä parempia ne ovat silloin kuin vähän vanhempikin jaksaa niitä tuijotella. Spy Kids 2 on juuri tuollainen leffa. En ole ekaa leffaa nähnyt, mutta tämä toinen pläjäys oli ihan viihdyttävää katsottavaa kokeisiin lukemisen ohella.
Homma kertoo nimensä mukaisesti kahdesta junnuvakoojasta, Juno (Sabara) ja Carmen Cortezista (Vega), jotka ovat todella suosittuja, yksi syy siihen on vakoojavanhemmat. Vakoojajärjestö OSS saa uuden johtajan, eikä se olekaan sisarusten rakas isukki (Banderas) ennakko-odotuksista huolimatta, vaan epäilyttävä Donnagon Giggles (Judge), joka tekee lapsistaan vielä Cortezeja suositumpia vakoojia. Ongelmia tulee kun presidentin taskusta varastetaan salaperäinen Transmooker. Juno saa potkut, mutta ei hätä ole tämän näköinen, sillä siskon avulla päästään selvittämään uutta jännää tehtävää mystiselle saarelle, jossa oleskelee Steve Buscemin näyttelemä hassu professori.
Kelloa ei paljon pidä vilkuilla, kun Spy Kidsin jatko-osa pyörii ruudulla, sillä aika kuluu yllättävän nopeasti. Mitään todella hienoa katseluelämystä ei ole luvassa, mutta kyllä tämmöinen lapsille suunattu toimintakomedia on ihan menevää tavaraa pienistä vioistaan huolimatta. Joukkoon on saatu mukaan nimekkäitäkin tähtiä kuten Steve Buscemi, Tony Shalhoub (tunnetaan mm. loistavasta TV-sarjasta Monk) ja Antonio Banderas, mutta myös hieman tuntemattomat nuoret päätähdet Daryl Sabara ja Alexa Vega vetävät roolinsa kunnialla läpi, vaikka Sabara hieman ärsyttääkin. Pienille lapsille filmi on varmasti todella hieno elämys, mutta minulle vain menevää ajantappoviihdettä. Kivoja vempeleitä, hauskoja ideoita ja säkillinen vauhtia. Ne riittivät minulle tällä kertaa. Rodriguez tunnetaan kovista toimintapätkistä, mutta kyllä näyttäisi tällainen vähän “pehmompikin” meno onnistuvan.
