James Cameron lähti tietoisesti työstämään Aliensia eri lähtökohdista kuin Ridley Scott saagan ensimmäisessä osassa 7-8 vuotta aiemmin. Aliensin tapahtumat painottuvatkin enemmän toimintaan, dynaamisuuteen ja räiskintään kuin hitaana kasvavan kauhun kuvailuun ja outoa pelkoa herättävään tunnelmointiin. Ja lisäksi kaikkein merkittävin ero on se, että Aliensissa on sananmukaisesti hirviötä enemmän kuin yksi ja jopa alien-kuningatar saadaan areenalle kuuluisassa lopputaistelussa.
Viisikymmentäseitsemän vuotta hyperunessa hätäkapselissa matkaa tehnyt Ellen Ripley pelastuu ihmeen kaupalla ja palaa sivistyksen pariin… mutta vain hetkeksi. Ihmiset ovat nimittäin vuosien aikana perustaneet siirtokunnan samalle planeetalle, josta ensimmäisen elokuvan alien saapui tekemään tuhojaan Nostromo-alukseen. Ja nyt siirtokunta on joutunut hätään.
Ripley lähtee pienen armeijajoukon kanssa pelastamaan henkiin jääneitä siirtokuntalaisia, mutta planeetalle ja siirtokuntaan saavuttuaan karu totuus kohtaa heidät: hengissä on vain yksi pieni tyttö. Ja pian alkaakin mönkiäisiä vilistellä nurkissa siihen malliin, että tappopuuhiin täytyy ryhtyä, sillä joukon laskeutumisaluksessakin on häikkää.
James Cameron onnistui päällisin puolin toiminnallisessa sci-fi-kuvauksessaan, mutta ensimmäisen Alien-elokuvan tasolle ei kakkososa yllä. Joka tapauksessa tämäkin klassikkopätkä on nykyisinkin katsomisen arvoinen ja jännitystäkin tarjoava jännäri, jossa itse pääpahisten näyttämisellä päästään herkuttelemaan oikein tosissaan.
