Vanha ja kyllästynyt kauhuelokuvissa uransa tehnyt Byron Orlok (Boris Karloff) aikoo lopettaa ja vetäytyä takaisin Englantiin. Sen lisäksi hän ei aio tehdä viimeistä julkista esiintymistä, mutta sen verran suostuu kuuntelemaan nuoren ohjaaja-käsikirjoittajan, Sammy Michaelsin (Peter Bogdanovich) valitusvirttä että tekee sen esiintymisen. Samana päivänä Bobby Thompson (Tim O’Kelly) ostaa uuden kiväärin, kiikaritähtäimellä varustetun 30-06:n kaliiberin aseen ja käy isänsä, Robert Thompsonin (James Brown) kanssa ampumassa ja saa kuulla nuhteita holtittomasta aseenkäsittelystä. Tuona päivänä kahden erilaisen ihmisen polut risteävät kun Bobby katsoo kiikaritähtäimen lävitse. Seuraavana päivänä Sammy ja Byron valmentautuvat esiintymistä varten ja Bobby aloittaa oman päiväohjelmansa: hän tappaa koko perheensä, sen tehtyään käy ostamassa ammuksia, menee moottoritien lähelle ampumaan ihmisiä summittaisesti, pakenee drive-in-teatteriin missä Orlokin pitää tehdä esiintymisensä ja alkaa taas ammuskella elokuvan alettua. Verilöylyn loppuessa nämä kaksi ihmistä ovat taas kontaktissa – sattumalta kuten ensimmäisen kerran.
Peter Bogdanovichin esikoiselokuvan takana oleva tarina on ehkä vähemmän dramaattinen inhimillisessä mielessä kuin elokuvan itsensä tarina, mutta silti elokuva ei petä. Mukana on itseironista huumoria elokuva-alan ihmisistä ja näiden humoristisempien kohtausten lisäksi se seuraa lahjomattomalla tarkkuudella joukkomurhaajan tekemää hirvittävää rikosta. Bogdanovich ja Karloff tekevät hykerryttävää työtä käytännössä itsensä rooleissa vaikka nimet onkin vaihdettu elokuvallisesti sopivaan muotoon. Orlokista kertovat kohtaukset ovat lämminhenkisiä ja ironisia sävyltään, mutta täynnä kunnioitusta ja rakkautta elokuvaa ja sen tekijöitä kohtaan.
Tim O’Kelly ei ole mikään karismajärkäle, sillä hänen ei pidä olla sellainen. Bobby Thompson on pelkkä mukava, siististi pukeutunut amerikkalaisnuorukainen joka rakastaa perhettään. Silti ei rakkaus estä häntä tappamastä heitä ja taidokkaasti käytetty subjektiivinen kuvakulma osoittaa kuinka helppoa on unohtaa että kiikaritähtäimen hiusristikossa näkyvä kaatuva hahmo on ihminen. Vaikka Thompson tekee hirvittävän rikoksen on hän silti erehdyksille ja paniikille altis ja melkoinen osa hänen laajasta asevarastostaan jää matkalle hänen paetessa poliisia. Kun hän lopulta verisen lahtaamisen loppuessa joutuu kohtaamaan aseistetut poliisit ilman aseitaan hän on aivan yhtä peloissaan ja hätääntynyt kuin kaikki muutkin eikä vastustele.
Tehokas elokuva. Äärimmäisen realistinen kuvaus joukkomurhaajan toiminnasta ja klassinen hirviö kohtaa modernin hirviön. Kauhu ei ole enää elokuvien yksinoikeus ja Bogdanovich osoittaa sen tylysti, kaunistelematta ja kauhistelematta luoden samalla hyytävää jännitystä.
