Leikkaus on monimutkainen toimenpide. Kirurgi on ehkä näytöksen ‘tähti’, mutta potilaan ylläpidosta vastaa monta muuta lääkäriä ja ammattilaista. Ilman anestesiaa leikkaus on käytännössä mahdoton toimenpide. Kipua on estettävä pääsemästä aivoihin, lihakset on rentoutettava ja syvä tajuttomuus on muutenkin toivottava olotila potilaalle jonka elimistöä viillellään ja ommellaan ja samalla potilaan elintoimintoja on valvottava. Kaksi fiktioon siirtynyttä lääkäriä, Robin Cook ja Michael Crichton tekivät siis kliiniseen sairaalamaailmaan sijoittuvan kliinisen jännärin ja kokonaisuuden kruunaa oikeutettu paranoia.
Tohtori Susan Wheelerin (Geneviève Bujold) ystävä Nancy Greenly (Lois Chiles) on menossa rutiinitoimenpiteeseen samaan sairaalaan missä Wheeler itse työskentelee, mutta onnistuneen operaation jälkeen ei hän enää herää nukutuksesta – itse asiassa hän on aivokuollut. Se on paitsi henkilökohtainen shokki myös alkupotku suorastaan maaniselle tutkimusretkelle missä jokainen osapuoli yrittää saada hänet uskomaan että kaikki omituiset koomatapaukset ovat pelkkiä omituisia sattumuksia. Kaikki tilastonäyttö myös tukee sitä, mutta jutussa on likaisia elementtejä mukana ja nuuppa parempi puolisko Mark Bellows (Michael Douglas) joutuu koettelemaan uskoaan, sillä Susanin kertomus on liian johdonmukainen ja looginen.
Kliinisyys on avainsana lääkärien tekemässä fiktiossa joka lisäksi sattuu sijoittumaan lääketieteen maailmaan. Henkilöhahmot käyttäytyvät rationaalisesti, hillitysti ja harkiten eikä tunnekuohuille ole tilaa tai aikaa. Geneviève Bujoldin neuroottinen, suorastaan raastava suoritus onkin jyrkkä vastakohta yleiselle kliinisyydelle. Michael Douglas ei kovinkaan dramaattinen ole, mikä sopii hyvin kokonaisuuden kanssa yhteen. Visuaalisesti ohjaajan penkillä ja sovituksesta vastannut Michael Crichton pitää langat käsissään ja kuvaa sairaalamiljöötä karulla asianmukaisuudella ja näyttää myös missä anatomian oppituntien koehenkilöitä pidetään. Patologit ovat morbidin huumorintajunsa vuoksi riitasointu. Kuitenkin kliininen, mutta käytössä oleva sairaala on pelkkä esinäytös erikoistiloille joissa aivokuolleita koomapotilaita pidetään pelkkänä lihana mitä kaupataan huutokaupalla.
Ilmiselvää on että Cook ja Crichton ovat lähteneet tekemään autenttista ja siten myös valitettavan antiseptiseltä löyhkäävää elokuvaa, mutta tarinan lähtökohdat ovat voimakkaat. Ne jäävät kylläkin osittain hyödyntämättä, mutta kuvasto on ajoittain suorastaan karmaisevaa. Tunnelma on kuitenkin asianmukaisen tiivis koko elokuvan ajan.
Lääkärit kertovat lääketieteen kolkommista mahdollisuuksista kylmällä, jopa lattealla kielellä ja vaikka juoni on melkoisen ennalta-arvattava ei sen esitystavassa ole mitään anteeksiantamatonta heikkoutta. Hieman tiivistystä ja varsinaisen salaliiton laajennusta niin kyseessä olisi huomattavan laadukas jännäri. Nyt kyseessä on vain kolkkoa kuvastoa omaava jännäri joka etenee sulavasti.
