Kliseemeri velloo ja seassa ui mutanttihai! Ovien takana vaanivat vesimassatkin ovat ihmisystävällisiä.

Moista kyselivät monet asteltuaan ulos leffateatterista vuonna 1999. Kovimmat tappajahaifanit monottivat varmasti naapurin auton sardiinipurkiksi silkasta kiukusta. Osa kieltäytyi syömästä tonnikalaa ainakaan kuukauteen (huom. ei koskenut opiskelijoita). Oli sanomattakin selvää, että Rennyn maine ei juuri noussut, vaikka pari edeltäjää oli ollut isoja taloudellisia floppeja.

78 miljoonaa dollaria maksanut haijännäri Deep Blue Sea taisi lopulta jopa maksaa itsensä takaisin, mikä on melkoinen saavutus floppeihin vajonneelta Rennyltä. Varsinkin, kun stoori seilaa legendaarisesta Jawsista tutuilla aalloilla. 2000-lukulisänä hait ovat sentään geenimanipuloituja, superälykkäitä terroristeja, joiden ainoa tehtävä on tappaa viattomia ihmisrukkia. Kaikki tietenkin tapahtuu vedenpinnan alapuolella seikkailijaneropattiemme räjähdysalttiissa laboratorioissa. Fysiikan lait eivät tällä näyttämöllä toimi, vaan jättihait parveilevat vyötärön korkuisessa vedessä, ja ovien takana vaanivat vesimassat ovat sangen ihmisystävällisiä. Yeah, that’s real hömppämovie.

Oli meno sitten kuinka karseaa tahansa, täytyy täällä suunnalla myöntää: ei, en hukkunut tylsyyteen tai edes joutunut mörköhain puremaksi. Itse asiassa se oli leffa, joka pääsi puraisemaan jollakin katalan viihdyttävällä tavalla – ainakin vartin ajaksi. Suuri ansio tähän on herroilla Trevor Rabin & Samppa L. Jackson. Ensinnäkin T. Rabinin mahtipontinen teemamusiikki vie mukanaan ja toiseksi “poppispiirien lastenraiskaajan” kaima onnistuu surkeassakin roolissa olemaan cool.

Saattaapi olla, että jokin taho on luvannut löytöpalkkion sille, joka löytää järjenhivenen Deep Blue Seasta, mutta viihdearvoltaan leffa edustaa Harlinin leffojen parhaimmistoa. Se riittää tällä kertaa pariin pongoon, ja kun musiikkiosastolta kajahtelee mainitun mahtavasti, voi tuollaiset sangen keskivertaiset pojot lahjoittaa haiden vietäväksi. Mutta sympatiaa riittää niillekin, jotka saivat trauman pelkästä trailerista, ja jotka nyt hoilaavat Deep Blue Sea -laulun toista säettä valkoseinäisessä huoneessaan: