Derrick Vann (Jackson) on yksin toimiva kyttä, jonka työpartneri on kuollut äskettäin. Hän tutkii samalla partnerinsa kuolemaa ja laittomia asekauppoja, ja tietysti mukaan tunkee vielä Vannin täydellinen vastakohta – puhelias ja valkoinen hammashoitovälinekauppias Andy Fiddler (Levy).
Les Mayfield on ennenkin tehnyt samantyyppisiä toimintakomedioita, muunmuassa Timanttikytän ja Koodinimi: Siivoojan. Molempia tähditti Martin Lawrence. Tälläkin kertaa pääosaan on saatu tummaihoinen mies, tietenkin esittämään entiseen tyyliin kyttää. Nyt se on Samuel L. “Tuhannen Elokuvan Mies” Jackson, eikä mikään tusinakoomikko. Ja koska tämä on toimintakomedia, täytyy mukaan tupata vielä valkoihoinen (Eugene Levy). Jackson onnistuu roolissaan hyvin, kuten aina, mutta välillä heebon kirjaimellisesti paskasta jauhaminen ja niin coool -olemus alkaa raivostuttaa. Eugene “Kulmakarva” Levy puolestaan esittää moottoriturpaa, mutta kerrankin kun on tajuttu laittaa valkoihoinen suupaltiksi, se pilataankin vain sillä, että rooliin valittu ei yksinkertaisesti sovi rooliin. Ja tietysti tällainen vain ärsyttää, ja ärsyyntyminen kasvaa entisestään, kun Levyllä jää levy inhottavasti soimaan.
On vaikea sanoa, mihin lajityyppiin The Man oikein kuuluisi. Toiminnaksi en laskisi, koska toimintaa on niin vähän. En komediaksi, koska hyvästä sellaisesta ei ole tietoakaan, enkä rikosleffaksi koska se on liian ennalta-arvattava. Pakko kai sanoa, että se kuuluu huonojen ja (onneksi) helposti unohtuvien elokuvien joukkoon.
On The Manissa jotain hyvääkin. Vaikka sen lähes jokainen kohtaus jokaista repliikkiä myöten kliseinen, onnistuu se korkeintaan kerran viihdyttämään. Perjantai-ilta sujuu varsin rattoisasti tätä katsellessa.
