On vuosi 1994 ja amerikkalaiset ovat oppineet matkustamaan ajassa taaksepäin. Se ei ole sallittua kuin viranomaisilta, joten on eräänlainen erikoisjoukko, jotka yrittävät estää kaikenlaisia pahoja poikia käyttämästä menneisyyttä hyväkseen.
Max Walker (Van Damme) on jonkinlainen poliisi (asiaa ei selvitellä sen pahemmin), joka saa uuden työpaikan tässä erikoisjoukossa. Eräänä yönä pari korstoa tulee ja räjäyttää Walkerin talon. Walker selviää, mutta hänen vaimonsa kuolee. 10 vuotta myöhemmin Walker työskentelee tässä erikoisjoukossa ja pysäyttäessään erästä menneisyyden väärinkäyttäjää, hän saa vihiä, että senaattori Aaron McComb (Silver) käyttää menneisyyttä rikastuakseen. Niinpä Walker ottaa tehtäväkseen saada kiero senaattori lukkojen taakse, hinnalla millä hyvänsä. McCombilla on tietenkin myös jotain tekemistä Walkerin vaimon kuoleman kanssa.
Timecop on huono elokuva. Jean-Claude Van Damme ei osaa näytellä, mutta tapella osaa. Muut näyttelijät eivät ole surkeita, mutta eivät myöskään hyviä. Peter Hyamsilta en montaa elokuvaa ole nähnyt, mutta kuulemani/näkemäni perusteella ei mieheltä mitään mestariteoksia ole tullut. Tämä leffa kuitenkin kaatuu ennemminkin käsikirjoitukseen. Mark Verheiden on tehnyt melko 80-lukumaisen (ja kliseisen) käsikirjoituksen, eli paljon tyhmiä (mutta hauskoja) one-linereitä, huonoa huumoria, sankari elää menneessä ja haluaa työskennellä yksin, pahis on kaikille kusipää, lähitulevaisuudessa kaikki vempaimet toimivat, kun sanoo ’’Käynnisty’’ tai jotain vastaavaa jne. Vaikka Timecop on huono, on se hyvin viihdyttävä ja toimintakohtaukset ovat hauskoja, välillä jopa aika hienoja. Tylsiä hetkiä ei tule vastaan.
Lyhyesti: Timecop on kliseinen toimintapätkä, mutta hyvää ajanvietettä. Paremmalla ohjaajalla ja käsikirjoittajalla tästä oli voinut tulla jotain parempaa.
